23.2.2018

Olavi Tolonen : Kaivos



 Olavi Tolonen : Kaivos, 1999

Kirja vie mukanaan 1950-luvun kaivoksen pimeisiin käytäviin, räjähdysten kumuun, rikkoutuvien varusteiden ja likaisten haalarien pariin, mustuneiden ja poraustyössä jäykistyneitä jäseniään oikovien miesten matkaan. Siinä kerrotaan olemattomasta työsuojelusta, onnettomuuksista, joissa usein menehtyi liian ajattelemattomasti vaaroihin suhtautuvia, mutta myös kokeneita, väsyneitä tai muuten vain sattuman kaupalla lohkareiden alle joutuneita tai pudonneita mainareita. Vuorenhaltija ei pitänyt siitä, että sen aarteita ryövättiin.

Syvällisesti ja kunnioittavasti Olavi Tolonen kertoo työstään, poraamisesta, komuamisesta, lotkimisesta. Hän kertoo oivalluksista, jotka helpottavat hitaita ja raskaita työvaiheita. Rankimpia olivat läheisille työkavereille tapahtuneet tapaturmat. Kirjassa kuvataan mainareiden yhteishenkeä ja auttamishalua, jäyniä liian tosikkomaisille pomoille ja vapaa-aikaa Mainarissa, paikallisessa ravintolassa.

Perheen tuki on kaikki kaikessa, mutta siviilielämästä Tolonen antaa vain lyhyitä, herkkiä välähdyksiä. Muutto parakkikylästä Happoon, kerrostaloon. Lasten mekastus iltapäiväunien aikaan ja isän leivontaurakka tuovat lämpöä karuun miehiseen maailmaan.

Otanmäen rautamalmiesiintymä löydettiin vuonna 1938, kaivos perustettiin monista epäilyistä huolimatta ja vuonna 1954 alkoi sen tuotanto. Miljoonia tonneja arvokkaita malmeja louhittiin ja jalostettiin teräkseksi, kunnes kilpailevien suurempien kaivosten tuotanto teki Otanmäen kaivoksen tappiolliseksi. Uusi vaihe olisi vaatinut liian suuret investoinnit. Malmi ei vielä loppunut 1985, kun viimeinen vuoro kuilusta nousi maan pinnalle. Kirja on vaikuttava kuvaus kaivostyöstä puolen vuosisadan takaa.

Otanmäen rautaesiintymä on taas yksi Suomessa tutkituista ja mahdollisesti aloitettavista uusista kaivoksista. Vastassa ovat vaaditut investoinnit ja ympäristösuojelun vaatimukset.

Ympäristövaikutuksista ja kaivossuunnitelmista lisää mm.
https://kaivostutkijat.blogaaja.fi/otanmaen-kaivos/

Leena Marja Tikkanen



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti