Eowyn Iveyn romaani on saanut
inspiraationsa todellisesta tutkimusretkestä, joka tehtiin Alaskaan vuonna
1885. Vaikka romaanin henkilöt ja
tapahtumat ovatkin fiktiivisiä, kirjeiden ja päiväkirjamerkintöjen muotoon
puettu tarina tuntuu hyvin todelliselta.
Everstiluutnantti Allen Forrester on
juuri mennyt naimisiin, kun hän saa tehtäväkseen johtaa pienen retkikunnan
Alaskan koskemattomille seuduille, kauemmas kuin mikään tutkimusretki on
aiemmin ulottunut. Allenin vaimon, Sophien, on tarkoitus seurata miestään
pohjoiseen, mutta Sophie huomaakin olevansa raskaana ja joutuu jäämään pariskunnan
asuntoon Vancouverin kasarmille. He voivat pitää yhteyttä vain muutamin
kirjein, joiden perille menosta ei ole takeita.
Armottomat olosuhteet talvisella
Wolverinejoella tekevät pian selväksi, etteivät hyvätkään varusteet suojaa
riittävästi kylmyydeltä, nälältä ja
odottamattomilta vastoinkäymisiltä. Allen kohtaa matkallaan myös intiaaneja,
joiden maailmankuva eroaa täysin hänen omastaan. Kun hän todistaa omin silmin
asioita, jotka eivät ole järjellä selitettävissä, joutuu hän kyseenalaistamaan
koko ajattelutapansa. Samaan aikaan Sophie kantaa huolta miehestään ja joutuu
selviämään yksin omista koettelemuksistaan kotona.
Tarina kiinnittyy nykyaikaan Allenin
päiväkirjat perineen sukulaisen ja alaskalaisen museon näyttelykuraattorin
käymän kirjeenvaihdon kautta. Lukijalle avautuu se paikoittain raju muutos,
jonka pohjoinen erämaa ja sen ihmiset ovat kokeneet, kun alueen luonnonvaroja
on alettu hyödyntää.
Maailman
kirkkaalle laidalle on yhtä aikaa
viihdyttävä ja historiallisesti kiinnostava teos, jossa on mukana myös vanhoja
valokuvia Alaskasta. Rakenteeltaan kirja jää hieman hajanaiseksi, sillä
kirjeiden, päiväkirjamerkintöjen ja valokuvien tukena ei ole mitään
ulkopuolista kertojan ääntä.
Hanne Heikkinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti