Mammutti sisältää muistelmia, aikaisemmin julkaistuja tekstejä ja lyhyitä päiväkirjamerkintöjä. Minäkertojan lisäksi puheenvuoron saavat J ja Frerdric Kock, kuvitteellinen toimittaja.
Kirja painaa, sitä pitää lukea istuen, etenen hitaasti. Katkelmallisuudesta johtuen tekstiin pitää paneutua, mutta se on palkitsevaa. Donner on työnarkomaani, joka on koko ajan liikkeessä, ihmissuhteesta toiseen, maasta toiseen, ammatista toiseen.
Hän haluaa ärsyttää, mutta muistaa itseensä kohdistuneet arvostelut. Kadehtiikin. Piirtää hienoja henkilökuvia, kertoo tapaamisista ja tapahtumista. Naisia on paljon, mieluiten jossain kauempana.
Jörn kirjoittaa ja kalastaa intohimoisesti jo lapsena. Isä on kuollut, äiti sairastaa ja asuu kaupungissa, yhteyttä pidetään kirjeitse. Nuoren Jörnin ja äidin välinen kirjeenvaihto on kiehtovaa ja koskettavaa luettavaa.
Jörn Donner seuloo papereitaan ja polttaa niitä, kirjoittamista hän ei halua lopettaa. Terveystarkastuksista hän hakee todistetta, että hän jaksaa, jaksaa. Toinen osa? Tulee mieleen Eino Leino
“Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin / jo lapsena leimusin, nuorena paloin, / mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla, / jos vielä on valkeutta sulla!”
Yöpöydälle suosittelen: Olof Lagercrantz: Lukemisen ja kirjoittamisen taidosta. 1986. 91 s. (lmt)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti