Kontio, Tomi: Viidakon kutsu

Tomi Kontio: Viidakon kutsu. Tammi, 2009.

Tomi Kontion kirjan tapahtumat ja viidakko sijoittuvat Kainuuseen. Kirja kertoo 12-vuotiaista Alposta ja Almasta, jotka käyvät koulua etelässä. Kun koulu keväällä loppuu, ystävykset lähtevät Kainuuseen etsimään siellä elävää viidakkoheimoa, vimboja. Alma on unien, näkyjen näkijä, tietäjä, joka on unien kautta saanut tiedon heimon olemassaolosta. Alpo on ikäisekseen hyvin iso ja huomattavan vahva. Ystävykset saapuvat matkallaan Sotkamoon ja vaeltavat metsissä jossain Vuokatin seutuvilla. Eräänä iltana he taas kömpivät telttaansa ja nukahtavat valoisaan kesäyöhön. Yöllä he heräävät säkkipimeydessä. Kun he laittavat päänsä teltan oviaukosta ulos, heihin tartutaan kiinni ja heidät viedään johonkin.

Alpo ja Alma, ”korbitontut” ovat joutuneet viidakkoheimon kylään. He eivät ole vankeja, vaan he pääsevät tutustumaan kyläläisiin ja kylän elämään. He oppivat tuntemaan heimon päällikön, joka suhtautuu heihin erittäin ystävällisesti. He tutustuvat myös kylän outoon poppamieheen. Alpon vahvuudesta on heille paljon hyötyä. Selviää, että kylää uhkaa peto, jonka Alpo tulkitsee karhuksi. Vahvuudellaan Alpo olettaa pystyvänsä karkottamaan pedon, mutta peto osoittautuukin joksikin todella isoksi ja pelottavaksi. Selviää myös, ettei kyseessä olekaan ulkopuolinen uhka. Alpo ja Alma onnistuvat selvittämään kylää uhkaavan mysteerin, mutta yksikään ”korbitonttu” ei ole onnistunut pääsemään viidakosta ulos. Ja heidän pitäisi palata Sotkamon metsistä takaisin etelään. PA

Bocelli, Andrea: My Christmas

Andrea Bocelli : My Christmas
Sugar, 2009

Andrea Bocelli on italialainen oopperatenori, jonka ohjelmistoon kuuluu oopperamusiikin lisäksi paljon kevyempää musiikkia. Hänen uransa alkoi 1992 italialaisen rocktähden Zuccero Fornaciarin kanssa lauletusta duetosta Miserere, josta tuli hitti. Varsinaisen läpimurtonsa hän teki 1996 duetolla Con te partiro englantilaissopraano Sarah Brightmanin kanssa.

Bocelli on tehnyt yhteensä 13 studioalbumia ja My Christmas on Bocellin ensimmäinen joululevy, joka ilmestyi vuosi sitten. Se on kokoelma joulumusiikin suosikkeja pääosin englanniksi, mukana on myös muutama laulu italiaksi, saksaksi ja ranskaksi. Levyn harrasta ja perinteistä tunnelmaa piristävät Bocellin duetot yhdessä Mary J. Bligen, Natalie Colen ja Katherine Jenkinsin kanssa.

Levyllä kuullaan mm. kappaleet The Lord´s prayer, O Tannenbaum, Blue Christmas ja Cantique de Noel.

Bocellin kaunis tenori sopii hyvin näihin joululauluihin ja levyä voi suositella niille, jotka pitävät perinteisestä joulumusiikista perinteisellä tavalla esitettynä, välillä luoden hieman mahtipontistakin juhlatunnelmaa (HH).

Humusavotta

Lukupiiri 8.12.2010

Veikko Huovinen: Humusavotta: kirjailijan päiväkirja 1974-1975.
Otava, 1976.

Syksyn viimeiseen tapaamiseen saapui peräti 14 Veikko Huovisen lukijaa, mukana oli myös uusia osallistujia. Alla muistiinpanoja vilkkaasta keskustelusta, kommentit ja täydennykset ovat tervetulleita.

Veikko Huovisen päiväkirja on yksi monista ennen Facebookia ilmestyneistä tilityksistä. Kovin syvälle Huovisen sielunelämään ei päästä kurkistamaan, ammattilainen pitää tiukat rajat siitä, mitä kirjoittaa ja mitä paljastaa. Kaverienkaan yksityisyys ei ole uhattuna, vaikka varsinkin kainuulaisittain paljon tuttuja nimiä sivuilla on luettavissa.

Päiväkirja ei aina kirjallisesti yllä muiden Huovisen tekstien tasolle, mutta parhaina päivinä Huovisen ironia ja tokaisut ovat muikeita.

Päiväkirja kertoo Huovisen rakkaudesta perheeseen, kotipiiriin, hyvään ruokaan, arjen askareisiin ja kalastukseen. Kirjailija nauttii musiikista ja henkevistä keskusteluista sopivassa seurassa. Paras ystävä on Uti ja hänen yhdeksänlapsinen perheensä. Kirjasta löytyy ajankuvaa myös pikkukaupungin sosiaalisesta elämästä.

Käy selväksi mistä Huovinen ei pidä, kulttuuri- ja muut yhdistykset saavat osakseen pirullisiakin kommentteja. Kirjailija on suuri tarkkailija, hän kommentoi ulkomaan tapahtumia ja arvioi terävästi kotimaan politiikkaa, presidentin kolumneja ja muiden kirjailijoiden kannanottoja. ETYK-kokouksen loputtua hän virittelee laulua:
”Toevottaan, toevottaan, toevottaan etta joskus saesimme toesenlaisen moan…”

Sanoma- ja aikakauslehdet julkaisevat kirjailijan tekstejä ja haastatteluja. Apu-lehdessä ilmestyy Huovisen pakinoita vuoden 1974 loppuun ja Seura julkaisee matkakuvauksen perheen Norjan matkasta, kuvaus löytyy melko samanlaisena päiväkirjasta.

Päiväkirjan ohella Huovinen kirjoittaa tekstiä kuvateokseen Kainuusta. Arto Seppäsen kirjoittama elämäkertateos, Hannu Tainan kuvittama "Pylkkäs-Konsta mentäämässä" ja Urpo Huhtasen kuvittama laitos Havukka-ahon ajattelijasta valmistuvat. Kuvituksista Huovinen ei ole kovin mielissään, mutta ei voi asiaan vaikuttaa. Kirjailijaa sapettaa lisäksi tekijänkappaleiden viipyminen, kun paikallisessa kirjakaupassakin teos on ennen kuin kirjailijalla.

Nykyaikaa ovat kirjailijoiden, kustantajien ja kustannustoimittajien väliset ongelmat. Ei Sofi Oksanen niitä keksinyt. WSOY:n kirjailija Veikko Huovinen vaihtoi Humusavotan myötä Otavaan 12 vuodeksi.

Suhteessa kustantajaan Huovinen paljastaa kainuulaisen monitulkintaisen luonteensa. Hän loukkaantuu kustantajan välinpitämättömyydestä, mutta ei halua osallistua seminaareihin, juhliin tai julkisiin kehumistilaisuuksiin. Tunnustus kuitenkin maistuisi, kun se tulisi oikealla tavalla. Joku lukupiiriläisistä totesikin, että kainuulainen haluaa hyvänkin palautteen kahdestaan nurkan takana. Saa sitten salaa röyhistää rintaansa, tietäisivätpä nuo muut!

Leena Marja Tikkanen

Lukupiirin toiminta syksyllä 2010

Syksyn mittaan lukupiiri on jatkanut Veikko Huovisen tuotannon lukemista aikajärjestyksessä.

15.9.2010
"Huovinen ja metsä"
Hankintapäällikkö Arto Tolonen Metsähallituksesta johdatti asiantuntevasti ja innoittavasti lukupiiriläisiä Huovisen ajatteluun sekä pohdittiin myös teosta Tapion tarhat : metsäpoliittista tarkastelua (1969)

13.10.2010
Lampaansyöjät (1970)
Lampaansyöjät esitettiin viime kesänä Naapurivaaran kesäteatterissa. Ohjaaja Sanna Heikkinen alusti ja kertoi lukupiirille ohjaustyötään ja suhteestaan Lampaansyöjiin.

10.11.2010
Veitikka : A. Hitlerin elämä ja toiminta (1971)
Veitikka innoitti lukupiirin pohtimaan kirjan huikeaa loppua, elääkö Hitler? Kuka tai mikä on nykypäivän Hitler? Uskommeko edelleen sokeasti, kun tarpeeksi usein ja kovalla äänellä vakuutetaan?

8.12.2010
Humusavotta : kirjailijan päiväkirja 1974-75 (1976)

Lisätietoja lukupiiristä
Leenamarja Tikkanen
gsm 044-7100432
email etunimi.sukunimi(at)kajaani.fi

Marttinen, Eero: Ilmari Kianto

Eero Marttinen: Ilmari Kianto. Ajatus kirjat, 2010

Mitä pikkuinen Otso Kianto kirjoitti ukkinsa A.B.Calamiuksen arkkuun laittamaansa kirjelappuseen? Miten Iki-Kianto kommentoi F.E.Sillanpään kuolemaa? Näihin ja moneen muuhun kysymykseen löytyvät vastaukset Eero Marttisen uudesta Ilmari Kiannon elämänkerrasta.

Kuuluisasta kainuulaisesta korpikirjailijasta on kirjoitettu paljon ja hän on kertonut eläessään itsestään lehtiartikkeleissaan ja kirjoissaan, mutta elämäkerrallista kokonaisesitystä olemme saaneet odottaa aina tähän syksyyn saakka.

Marttinen on tarttunut laajaan ja vaikeaan aiheeseen ja onnistunut siinä hienosti. Ikin elämän oli pitkä, monivivahteinen ja dramaattinen. Sen puristaminen yhteen niteeseen on ollut vaativa tehtävä.

Kirjassa käydään läpi Ilmari Kiannon elämä Pulkkilan pappilasta Niettussaaren hautajaisiin saakka. Paljon on saanut tilaa hänen yksityiselämänsä, mutta myös kirjallisen toiminnan eri vaiheet tulevat esille. Kiannon levottomasta elämästä ei puutu draamaa. Asuinpaikat ja läheiset ihmissuhteet vaihtuvat, taloudelliset huolet ahdistavat, mutta Korpi-Kainuu ja rakas Turjanlinnan pysyy kiintopisteenä elämän loppuun saakka.

Aikaisemmin käyttämättömät lähteet, päiväkirjamerkinnät ja haastattelut tuovat teokseen uutta mielenkiintoa. ER

Niemelä, Reetta: Milja nikkaroi

Reetta Niemelä, Leena Lumme: Milja Nikkaroi. Otava 2009.

Reetta Niemelän kirjoittamia ja Leena Lumpeen kuvittamia Milja –kirjoja on ilmestynyt vuodesta 2002 ja nyt sarjassa on ilmestynyt seitsemäs teos Milja nikkaroi. Milja on hyvin touhukas tyttö, joka puuhailee kaikenlaista. Puuhakaverina on hänen isoisänsä Ukko, joka asiantuntevasti opastaa Miljaa ja hänen kaveriaan Jakobia monenlaisiin arkisiin puuhiin ja askareisiin. Tässä teoksessa tutustutaan nikkaroinnin saloihin. Lapset valmistavat mm. puujalat, narutikkaat, majan, vesimyllyn, pajupillin ynnä muuta tähänkin ajankohtaan sopivaa vehjettä.
Teoksessa kerrotaan Miljan ja Jakobin leikeistä ja touhuista ja kerrontatekstin lomassa löytyy tarkat ohjeet nikkarointiin. Kerronta on leppoisaa ja juuri sellaista, jota lapselle on mukava lukea. Leena Lumpeen kotoinen kuvitus korostaa kirjan leppoisuutta. Tällainen teos sopii hyvin aikaamme, jolloin lasten ja vanhempien yhdessä puuhailu alkaa olla harvinaista herkkua. Selkeiden ohjeiden mukaan nikkarointi onnistuu sellaiseltakin, jolla puusepän taidot eivät ole vahvimpia alueita. Nikkaroinnin ohessa tarkkaillaan samalla luonnon ilmiöitä. Kirja houkuttaa ulkoilemaan. Täytyyhän esim. vesimyllylle löytyä se puro. PA.