Walser, Robert: Konttoristi. Suom. Ilona Nykyri. Teos 2016,
268 s.
Sveitsiläisen Robert Walserin (1878–1956) romaani Konttoristi on ilmestynyt kotimaassaan
jo vuonna 1908, mutta suomennos teoksesta julkaistiin vasta viime vuonna.
Walser on ollut viime vuosikymmeniin saakka tutumpi saksankielisellä
kielialueella kuin muualla maailmassa. Monet arvostetut kirjailijat ovat ylistäneet
häntä esikuvanaan, ja Konttoristissa
onkin epäilemättä ajattoman klassikon tuntua.
Teoksen alussa nuori mies nimeltä Joseph Marti saa paikan
keksijä Carl Toblerin konttoristina. Joseph asettuu asumaan työnantajansa
talouteen, näyttävälle huvilalle. Upeiden ulkoisten puitteiden takaa paljastuu
kuitenkin pian vakavia taloudellisia vaikeuksia, joiden ytimeen konttoristi
joutuu työnsä kautta. Joseph kiintyy Toblerin perheeseen ja ystävystyy talon
rouvan kanssa. Hän haluaa tehdä kaikkensa auttaakseen perhettä, joka on
selvästi luisumassa yhä syvempään ahdinkoon.
Tarinassa ei ulkoisesti tapahdu kovinkaan paljon. Toblerin
perheen alamäki ei etene rytinällä, vaan rauhallisesti yksi epäonnistuminen
kerrallaan. Josephin elämä talossa koostuu kirjeiden kirjoittamisesta, postissa
käynneistä ja muusta liikeasioiden hoitamisesta. Välillä asiallisuuden rajoja
koettelevat keskustelut rouva Toblerin kanssa tuntuvat nekin nykylukijasta
melko kesyiltä. Siis tylsä kirja tylsästä konttoristista? Eipä kuitenkaan.
Tarinassa säilyy koko ajan jännite, joka rakentuu hienovaraista
ironiaa hyödyntäen. Väistämätöntä katastrofia odottaessaan Josephin tunteet
ailahtelevat uskollisesta, nöyrästä kunnioituksesta aina katkeroituuneen
alaisen ylemmyydentuntoon. Teos kuvaa onnistuneesti heikomman ja vahvemman,
rikkaan ja rahattoman välisiä valtasuhteita ja kulissien järjettömyyttä. Pikkusikari
palaa loppuun saakka, sekä herralla että alaisella.
HP
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti