Kätlin Kaldmaa: Islannissa ei ole perhosia. Fabriikki
kustannus. 2017.
Virolaisen Kätlin Kaldmaan romaani Islannissa ei ole perhosia kertoo karun
kauniista islantilaisesta pikkukylästä ja yhden siellä asuvan suvun vaiheista.
Sukupolvien ketju limittyy luonnonkierron vaiheisiin ja vanhoihin
islantilaisiin taruihin. Meret ja vuoret kutsuvat isiä ja myöhemmin poikia,
joskus tyttäriäkin. Pääosassa ovat vahvat naiset ja heidän lapsensa, jotka
kasvavat kaikki omanlaisikseen, mutta sittenkin kiinni samaan routaiseen
maahan.
Tarina alkaa merestä, jonka
rannalle perustavat kotinsa Jónsi ja Gudrun, nuori aviopari. Kylää voi tuskin
edes kutsua kyläksi, sillä siellä asuu ennestään vain muutama vanhus, kuten
viisas Ragnhildur. Elämä on kovaa arvaamattoman luonnon ehdoilla, mutta
kuitenkin omaa ja rauhallista. Gudrun synnyttää kaksi tytärtä. Sitten meri
alkaa vetää Jónsia, ja hän lähtee tuntemattomille teille.
Naiset oppivat pärjäämän omillaan. Rauha
rikkoutuu, kun joukko tuntemattomia miehiä perheineen saapuu paikalle ja alkaa
jakaa maa-alueita keskenään. Kylä kasvaa, ja jokainen sukupolvi joutuu opettelemaan
oman tapansa elää siellä. Paikka pitää otteessaan myös suvun jäseniä, jotka
ovat kerran sieltä lähteneet ja niitäkin, joille se on tuttu vain vanhempien
sukulaisten kertomuksista.
Teos leikittelee kielellä ja rikkoo
perinteisen romaanimuodon rajoja esimerkiksi erikoisella tekstin asettelulla. Muodolla
kikkailu ei jätä varjoonsa kaunista, polveilevaa tarinaa, joka olisi tosin
kantanut ilman kokeellisia rakenneratkaisujakin. Kaldmaan runollinen kieli ja
myyttisten kansantarinoiden hyödyntäminen tekevät lukukokemuksesta
sadunomaisen. Kustantamolle kiitosta kirjan loppuun lisätyistä,
kirjallisuustieteen opiskelijoiden kokoamista lukuvinkeistä, joista löytää lisää
samaan aihepiiriin liittyvää luettavaa.
Hanne Heikkinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti