Keith Richards: Ukki ja minä

Keith Richards: Ukki ja minä – tarina isoisästäni ja ensimmäisestä kitarastani. Kuvitus Theodora Richards. Like. 2014

Keith Richards on legendaarinen Rolling Stones –yhtyeen kitaristi.  Teos ”Ukki ja minä” on lapsille tarkoitettu kuvakirja, jossa hän kertoo lapsuudestaan ja kuvaa suhdettaan isoisäänsä hyvin lämminhenkisesti. Kuvakirjan kuvituksen on luonut hänen tyttärensä Theodora Richards.

Keith Richards syntyi vuonna  1943 Dartfordissa Englannissa. Hänen perheensä harrasti musiikkia monipuolisesti. Äidinpuoleinen isoisä Gus toimi mm. tanssiorkesterin johtajana ja soitti useita instrumentteja. Isoisänsä kanssa Keith teki pitkiä kävelyretkiä kotikaupungissaan ja sen ympäristössä. He tutkivat kotikaupungin katuja ja lähikyliä ja isoisä hyräili erilaisia sävelmiä. Isoisä vei Keithin myös Lontoon soitinkorjaamoihin, jotka Keithin mielestä olivat hyvin kiehtovia paikkoja. Niissä hän seurasi korjaajien työtä ja näki monenlaisia soittimia. Tuolloin Keithissä heräsi kiinnostus erilaisiin soittimiin mm. isoisänsä kitaraan, jonka hän sai käsiinsä kasvettuaan vähän isommaksi. Isoisä opasti hänet kitaransoiton alkeisiin ja sai pojan innostumaan soittamisesta niin, että iltaisin poika saattoi jopa nukahtaa kitara kainalossaan.

Kuvituksen tehnyt Theodora Richards on saanut nimensä isoisoisänsä Theodore Augustus Dupreen mukaan. Kirjan lopussa on kuvaus Keith Richarsin elämän vaiheista ja hänen lapsenlapsistaan, joille hän toivoo olevansa yhtä upea isoisä kuin hänen isoisänsä oli hänelle. Kuvakirjan tarinaan saa syvyyttä seuraamalla Richardsin vuonna 2010 julkaistun omaelämäkerran ”Elämä” kuvauksia samoista lapsuuden kokemuksista. Tapaukset tuntuvat olleen hyvin merkittäviä ja mieleen painuvia. Värikkäitä vaiheita kokeneelle rock-kitaristille oma perhe on hyvin tärkeä.  PA 

 

Fargo

Fargo, 1. kausi (dvd)

Coen-veljesten parinkymmenen vuoden takainen elokuva Fargo on kokenut uudelleensyntymän tv-sarjana. Tarina on aivan uusi ja täyttä fiktiota, vaikka jokaisen jakson alussa mainitaan, että se perustuu vuoden 2006 tositapahtumiin.

Minnesotan Bemidjin pikkukaupungin vakuutusmyyjä Lester Nygaardin (Martin Freeman) elämä ei oikein hymyile. Vaimo nalkuttaa ja kadulla Lester sattuu törmäämään kouluaikojensa kiusaajaan. ”Törmäyksen” seurauksena Lester joutuu ensiapupoliklinikalle, jossa tapaa salaperäisen Lorne Malvon (Billy Bob Thornton). Arkisen jutustelun lomassa Malvo tarjoutuu listimään Lesteriä murjoneen Hessin ja tästä käynnistyykin värikäs ja väkivaltainen tapahtumasarja. Tapahtumat herättävät erityisesti apulaissheriffi Molly Solversonin (Allison Tollman) mielenkiinnon, vaikka esimies (Bob Odenkirk) laittaakin hanttiin. Avukseen Solverson saa lähikaupungin poliisivoimista Gus Grimlyn (Colin Hanks).

Sarjan näyttelijätyö on timanttista kautta linjan aina pieniä rooleja myöten, mutta kuninkaaksi nousee silti Billy Bob Thornton. Thorntonilla on roolissaan kyky olla hyytävä pienillä ilmeillä ja katseilla. Myös Martin Freeman yllättää hänelle poikkeuksellisessa roolissa.  Fargon 1. kausi on ehdottomasti yksi viime vuosien parhaita tv-sarjoja allekirjoittaneen listoilla. Tunnelma on alusta lähtien todella koukuttava ja onkin suositeltavaa katsoa koko kausi (9 tuntia) tai ainakin useampi jakso kerrallaan. Yli puolen välin sarja on niin täyttä tavaraa, että odotukset viimeisiä jaksoja kohtaan nousevat ehkä jo liiankin korkealle. Sarjan huumori on samalla tavalla mustaa ja nyrjähtänyttä ja tunnelma ja miljöö hyvin samankaltaiset kuin Coen-veljesten elokuvassa, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Fargon ikäraja on K-16.

 Kakkoskautta odotellessa…

JO

Aune Mikkonen: Kotona viidakkokylässä

Aune Mikkonen: Kotona viidakkokylässä. Pirkko Luoma Papua-Uudessa-Guineassa. Suomen Lähetysseura 2014, 176 s

Pirkko Luoma tiesi jo nuorena, että hän haluaa lähetystyöhän. Hän opiskeli kielitieteitä ja päätyi raamatunkäännöstyöhän Laningwapin kylään, jossa puhuttu urimin kieli on yksi Papua-Uuden-Guinean yli 800 kielestä. Kielen opiskelu alkoi äänteistä ja aakkosista, mitään kirjoitettua mallia ei ollut.

Työ vaati syvällistä perehtymistä ja uusien käsitteiden luomista sellaisille sanoille, joille ei urumin kielessä ollut vastinetta. Vuosi on ”puutarha”, joten kuukausien nimet kehitettiin puutarhakasvien kasvuvaiheista. Lapsi on iässä ”nyt se kävelee” tai ”nyt se jo osaa muutamia sanoja”. ”Höyhen ampuu” tarkoittaa vanhusta, jonka tukka on tullut valkoiseksi. Kirjakielen kehittäminen on ollut tärkeä saavutus, sen johdosta lapset voivat nyt saada opetusta omalla äidinkielellään.

Ennakkoluulottomuutta, rohkeutta ja monenlaista tietotaitoa on vaadittu yli 30 vuoden aikana, jolloin Pirkko Luoma on työskennellyt Laningwapin kylässä. Hän on sovitellut ristiriitoja, hoitanut sairauksia ja johtanut rakennustöitä yhteistyössä kyläläisten ja muiden avustustyöntekijöiden kanssa. Hän sairastui vakavasti ja joutui vuodeksi toipumislomalle Suomeen, mutta palasi takaisin. Tärkeää on ollut puhtaan veden keräysmenetelmän saaminen kylään peltikattoisia taloja rakentamalla.

Pirkko Luoma on nyt palannut Kajaaniin, mutta jatkaa käännöstyötään yhteistyössä muiden kääntäjien kanssa tietoverkkojen välityksellä.

Kun Pirkko Luoman lapsuudenystävä Aune Mikkonen sai vierailla Papua-Uudessa -Guineassa, hän lupasi kirjoittaa kirjan ystävästään. Kirja julkistettiin viime kesänä Kuhmossa. (lmt)

Mila Teräs: Telma ja taikojen talvi

Mila Teräs: Telma ja taikojen talvi. Kuvitus Karoliina Pertamo. Otava 2014

Mila Teräs on kirjoittanut helppolukuisen kirjasarjan, jonka neljäs osa ”Telma ja taikojen talvi” ilmestyi tänä syksynä. Kirjasarja kertoo ekaluokkalaisesta Telma Kumpulasta, jonka äiti on syntynyt Espanjassa ja isä on suomalainen. Kumpulan perhe asustaa kolmikerroksisen kerrostalon toisessa kerroksessa. Samassa talossa asustavat myös Telman paras kaveri Eetu sekä värikäs joukko naapureita.

Koulun joulujuhla on lähestymässä ja Telman pitäisi esittää siellä runo, joka ei millään tahdo jäädä mieleen. Eräänä päivänä koulusta palattuaan Telma ja Eetu huomaavat, että talon seinustalle on yhtäkkiä ilmestynyt mystinen ovi, joka hetken kuluttua on hävinnyt. Vanhemmat eivät ota heidän ihmetystään todesta eivätkä naapurista apuun haetut Puhurin perheen vilkkaat lapsetkaan osaa heitä auttaa. Puhurin perheessä ovat parhaillaan käymässä isotädit Kanerva ja Onerva Kaulinvaara, jotka ovat kuuluja tapakasvattajia. Ovimysteerin lisäksi naapurilaulajattaren paljettimekko on hävinnyt pesutuvasta ja talon kellarikäytävillä vaeltaa outo valoilmiö. Putkistosta kuuluu ihmeellisiä ääniä ja tapakasvattajatkin käyttäytyvät oudosti rikkoen jopa omia käyttäytymissääntöjään. Telma ja Eetu pääsevät salaisuuksien jäljille ja persoonallisten naapureiden avustuksella mystiset tapahtumat saavat selityksensä. Salaperäisen oven takaa löytyy maailma, jonka myötä joulujuhlarunokin painuu mieleen huomaamatta.

Kirja on hieman fantasiaa sisältävä tarina vasta lukemaan oppineille. Kirjassa pisimmät sanat on ta-vu-tet-tu lukemisen helpottamiseksi. PA

Kirjaston lukupiiri kevät 2015

ke 21.1.2015 klo 17            Aki Ollikainen : Nälkävuosi, 2012

Esikoiskirjailija Aki Ollikainen vie lukijansa keskelle suuria nälkävuosia, ajanjaksoon, jolloin kuoleman väri oli valkoinen ja se valkoinen levittäytyi kaikkialle. Ollikainen kertoo julman ja traagisen tarinansa koruttomasti mutta kauniisti, turhia paisuttelematta mutta sydämeenkäyvästi. Mataleena perheineen jää elämään pitkäksi aikaa lukijan mieleen. (www.kirjasampo.fi)

ke 18.2.2015 klo 17            Ilmari Kianto : Turjanlinnan satukirja, 1915

Ilmestynyt sekä Risto Mäkisen että Maileena Kurkisen kuvittamana
Kiannon yhä hyvin suosittuja, omille lapsilleen kertomia satuja.

ke 18.3.2015 klo 17            Kalle Päätalo : Ihmisiä telineillä, 1958

Kalle Päätalo muurasi kirjallisen tuotantonsa peruskiven teokselle Ihmisiä telineillä. Jo siinä hänet nähdään työstä innoittuvana, työn kunnioittajana. Myös ihmiskuvaus on puhjennut kukkaan ensi yrittämällä, vivahteikkaana ja eloisana. (www.kirjasampo.fi)

ke 15.4.2015 klo 17            Eeva Joenpelto : Tuomari Müller, hieno mies, 1994

Eeva Joenpellon Tuomari Müller, hieno mies on yksi hänen kaikkein komeimmista romaaneistaan. Se on säälimättömän tarkkanäköinen kuvaus nykymaailman järjettömästä menosta, rahan tietä kulkevista ihmisistä. Ja suvusta, jossa isien synnit kostautuvat niin pojille kuin tyttärillekin. (takakansiteksti)

ke 6.5.2015  klo 17             Pentti Haanpää  (1905 – 1955) : Juttuja.

Pentti Haanpää on suomalaisen kirjallisuuden omintakeinen tarinoiden kertoja, jonka kielenkäytössä yhdistyvät kansanomainen sanomisen taito ja filosofinen viisaus. Pentti Haanpää oli myös yhteiskuntakriitikko ja itsenäisyyden ajan Suomen ainoa tunnettu kirjailija, jonka teoksia kaikki kustantajat ovat kieltäytyneet julkaisemasta. (Kansallisbiografia)

Reijo Pajamo: Joululaulujen kertomaa

Pajamo, Reijo

Joululaulujen kertomaa

Repale-Kustannus  2011

Joululaulut ovat olennainen osa suomalaisten joulunviettoa. Siitä ovat osoituksena  joulun alla järjestettävät yhteislaulutilaisuudet, jotka kokoavat vuosi vuodelta ihmisiä laulamaan joululauluja.

Reijo Pajamo on koonnut kirjaan Joululaulujen kertomaa tietoa  n.80 joululaulusta, niiden synnystä, suosiosta  ja historiasta. Kirjasta selviää mm. se, että maassamme on julkaistu n2300  joululaulua  joista  vuosittaiseen käyttöön vakiintunut keskimäärin 30 laulua.

Tuottoisimpia joululaulujen säveltäjiä ovat Martti  Hela 44 joululaulua, Martti Korpilahti 37 joululaulua ja R. Raala 33 joululaulua. P.J. Hannikainen on sijalla 16. ja Sibelius 30.

Joululaulun vakiintuminen vuosittaiseen käyttöön voi kestää vuosikausia. Esim. Näin kävi Collanin säveltämälle ja Topeliuksen sanoittamalle Sylvian joululaululle. Se äänestettiin 1950-luvulla kauneimmaksi suomalaiseksi  joululauluksi, jolloin sen kirjoittamisesta ja säveltämisestä oli kulunut jo  sata vuotta. V. 2005 puolestaan rakkaimmaksi  joululauluksi suomalaiset äänestivät  Kassu Halosen Sydämeeni  joulun teen. Paljon muutakin mielenkiintoista tietoa Pajamo on kerännyt kirjaansa.  Armas  Maasalon  Hiljaa hiljaa joulun kellot kajahtaa on saanut tekstin laulun sanoittajan, Kajaanissa syntyneen Helmi Auvisen lapsuusmuistosta, jossa hän muistelee kotikirkkonsa Kajaanin kellojen sointia pohjoisen  lumisessa joulumaisemassa tumman tähtitaivaan alla.

Pajamo toteaa, että suomalaisten yhteislauluinto on kasvanut jatkuvasti.  Joulunalusviikkoina monissa seurakunnissa järjestetyt Kauneimmat joululaulut- tapahtumat vetävät jopa joulukirkkoa enemmän ihmisiä.

Lauluihin liittyy sanat ja yksiääniset nuotit sointumerkkeineen. Se palvelee lukijaansa ja laulajaansa yleisenä tieto-, ja laulukirjana , johon on mukava palata joka joulu uudelleen. (HH)