Kajaanin kaupunginkirjaston lukupiiri kevät 2020

Keväällä lukupiirissä keskustellaan pakolaisuuteen liittyvistä kirjoista. Lukupiiri kokoontuu pääkirjastolla kerran kuussa keskiviikkoisin klo 17. Tervetuloa!

15.1. Asko Sahlberg: Amandan maailmat (2017)

Omaan rauhaansa vetäytynyt iäkäs Amanda asuu pienessä talossa kaupungin laidalla. Eräänä päivänä hän kohtaa sattumalta nuoren pakolaispojan, jota hän haluaa auttaa. Tuttavuudella on yllättävät seuraukset ja Amandan oma elämä mullistuu sen myötä. Teoksen keskiössä ovat sotaa paenneet ihmiset ja siinä pohditaan ihmisen moraalikäsityksiä.

12.2. Susan Abulhawa: Sininen välissä taivaan ja veden (2015)

Mamdouh Baraka pakenee perheineen Palestiinasta israelilaisjoukkojen kylvämän hävityksen tieltä. Perhe lähtee pitkälle pakomatkalle Gazaan, ja nämä kokemukset kulkevat suvun historiassa sukupolvien yli. Kuusikymmentä vuotta myöhemmin Mamdouhin tyttärentytär Nur palaa uudesta kotimaastaan Amerikasta Gazaan. Siellä hän alkaa ymmärtää juuriaan uudella tavalla.

11.3. Khaled Hosseini: Meren rukous (2018)

Aikuisten kuvakirja on isän kirje pienelle pojalleen, jota hän pitää sylissään laivaa odottaessaan. Isä kertoo pojalle omasta lapsuudestaan Syyriassa, siitä millaista oli ennen kuin taivaalta alkoi sataa pommeja. Ennen auringonnousua ja vaarallista matkaa meren yli hän ehtii kertoa koskettavan tarinan. Kirjan on kuvittanut Dan Williams.

15.4. Marjaneh Bakhtiari: Mistään kotosin (2007)

Bahar on ruotsalaistyttö, jonka perheen juuret ovat Iranissa. Hänen vanhempansa ovat aikoinaan tulleet pakolaisina Ruotsiin, eivätkä ole vieläkään täysin sopeutuneet pohjolan kummallisuuksiin. Vanhemmille on tärkeää, että lapset kasvavat osaksi ruotsalaista yhteiskuntaa, mutta sitten Bahar ilmoittaa, että hän alkaa käyttää huivia. Teos käsittelee ennakkoluuloja huumorin keinoin.

13.5. Anilda Ibrahimi: Ajan riekaleita (2013)

Zlatan ja Ajkuna ovat lapsuudenystäviä Kosovossa. Toinen heistä on serbi, toinen albaani. Vuosien varrella ystävyys muuttuu rakkaudeksi, ja he päättävät olla aina yhdessä. Sitten tulee sota, joka repii heidät väkivalloin erilleen, eri maihin. Voiko rakkaus ylittää syvään juurtuneen vihan?

Lukupiiri on maksuton ja kaikille avoin. Lisätietoja kirjastosta, kaupunginkirjasto@kajaani.fi, puh. 0881552423. Tervetuloa!

Anna Burns: Maitomies

Anna Burns: Maitomies.

Docendo, 2019.

18-vuotias nuori nainen elää yhteiskunnassa, jossa Kotiopettajattaren romaanin tai Ivanhoen lukeminen kävellessä on epäilyttävää. Puistossa juokseminen on epäilyttävää. Oikeastaan juokseminen ylipäätään on epäilyttävää. Ja käveleminen. Epäilyttävyys tosin riippuu ihmisestä, sillä se mikä on yhdelle sallittua, ei ole sitä kaikille.

Pohjois-Irlannista kotoisin olevan, nykyään Britanniassa asuvan Anna Burnsin romaani kertoo elämästä yhteisössä, jossa kaikkea valvotaan ja etenkin naiset joutuvat sietämään jatkuvaa vähättelyä ja ahdistelua. Yhteisön asukkaat tasapainoilevat valtion ja kapinallisten ryhmien sääntöjen välissä ja varovat ärsyttämästä liiaksi kumpaakaan puolta. Tässä tasapainoilussa romaanin nimettömäksi jäävä päähenkilö onnistuu kohtuullisen hyvin, kunnes hänen elämäänsä ilmestyy odottamatta salaperäinen Maitomies.

Maitomies on päähenkilöä kymmeniä vuosia vanhempi. Kukaan ei tiedä, mistä mies on nimensä saanut, sillä maidon kuljettamisen kanssa hänellä ei ole mitään tekemistä. Hän alkaa seurata päähenkilöä, ilmestyen yllättäen hänen tielleen milloin missäkin. Miestä on mahdotonta torjua suoraan, koska Maitomiehelllä on maine, eivätkä yhteisön kirjoittamattomat säännöt salli naisille sellaisen miehen avointa vastustamista. Mies alkaa esittää päähenkilölle vihjailevia uhkauksia, joista syntyy tarinaan kaiken yllä häilyvä, pahaenteinen tunnelma.

Kaikkein pahimpia ovat huhupuheet, jotka leviävät yhteisössä yleisenä totuutena. Päähenkilö on nähty Maitomiehen seurassa kadulla, mikä riittää leimaamaan hänet rakastajattareksi. Juorut kieputtavat päähenkilöä kohti pistettä, jossa hänen itsensäkin on vaikeaa erottaa niitä totuudesta. Romaani kuvaa kiehtovalla tavalla sitä, miten itsensä voi kadottaa yhteisön paineessa. Paikassa, jossa kaikki on tarkoin vartioitua, yksilö voi olla täysin suojaton.

Teos palkittiin pian sen ilmestymisen jälkeen useilla palkinnoilla, muun muassa The Man Booker -palkinnolla. Kirjaa voi suositella erityisesti dystopioiden ja yhteiskunnallisten romaanien ystäville.

Hanne Heikkinen

Herman Geijer: Kriisit, katastrofit ja maailmanloput : kaksitoista tapaa varautua

Herman Geijer: Kriisit, katastrofit ja maailmanloput : kaksitoista tapaa varautua.

Art House, 2019.

Kirja aloitetaan skenaariolla, jossa lukijaa kehotetaan kuvittelemaan, miltä tuntuisi herätä kuolleessa kaupungissa. Missään ei näkyisi ketään, eikä sille olisi mitään ilmeistä syytä. Monet maailmanloppua käsittelevät sarjat ja elokuvat alkavat näin, mutta kirjassa aihetta käsitellään suhteellisen realistisesta näkökulmasta.

Kirja on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäisessä aihetta tarkastellaan tieteelliseltä kannalta. Kumpi on esimerkiksi todennäköisempi kansainvälisen tuhon aiheuttaja: aurinkomyrsky vai pandemia? Myös katastrofikäyttäytymiseen, riskinhallintaan ja tiedottamiseen pureudutaan tarkemmin, sekä siihen, mitä ovat ne perustarpeet, joita hengissä selviytyminen vaatii.

Toisessa osassa luetellaan ne kirjan nimessäkin luvatut kaksitoista tapaa varautua kriisitilanteisiin ja annetaan konkreettisia esimerkkejä noiden keinojen toteuttamiseksi. Ne ovat itseasiassa ihan hyviä ohjenuoria myös jokapäiväiseen toimintaan, eivätkä vain maailmanlopun varalle. Jollain tasolla kirjan myöhempi osa muistuttaakin sisällöltään hieman elämäntaito-opasta.

Vakavasta teemastaan huolimatta teos onnistuu olemaan hauska ja nopea luettava. Geijer on kirjaansa varten tutkinut aihetta käsittelevää kirjallisuutta, artikkeleita ja raportteja, sekä tehnyt haastatteluja, joten hänen tekstinsä ei ole niin tuulesta temmattua kuin äkkiseltään voisi kuvitella. Eli halusitpa sitten varautua zombien hyökkäykseen tai tulipaloon, niin tästä kirjasta on helppo aloittaa valmistutuminen.

Mari Hannula

Thomas Erikson: Mielivalta

Thomas Erikson: Mielivalta.

Minerva Kustannus Oy, 2019.

Päähenkilö Alex King on käyttäytymistieteilijä, joka on ennenkin ollut poliisin apuna profiloimassa rikollisia. Kun hänen naapurinsa vauva kidnapataan, hän tulee taas vedetyksi mukaan poliisitutkintaan. Mutta naapuri ei olekaan kuka tahansa, vaan englantilainen diplomaatti. Lunnaita ei kuitenkaan vaadita, vaan lapsi palautetaan Britannian suurlähetystöön, vain jotta hänet voidaan siepata uudestaan. Pian kaikki diplomaatin läheiset ovat kateissa, poliisin seuratessa tilannetta avuttomana sivusta. Mitä sieppaajat oikein haluavat?

Kirjassa pääsee kurkistamaan suurlähetystön ja poliittisten koukeroiden lisäksi Alexin omiin ihmissuhdeongelmiin ja työhön käyttäytymistieteilijänä. Psykologinen ote tekee kirjan juonesta nerokkaan verrattuna perinteisiin rikosromaaneihin. Tarinaa kerrotaan eteenpäin myös rikollisten näkökulmasta, mutta vaikka lukija tietääkin päähenkilöä ja poliisia enemmän, pitää kirja otteessaan loppuun asti. 

Mielivalta on Alex King –sarjan kolmas osa. Sarjasta on aiemmat suomennettu teos Pelonkylväjät (Minerva, 2014) ja sarjan toinen osa Illdåd käännetään toivottavasti aikanaan. Kirja toimii hyvin myös itsenäisenä teoksena, eikä lukija koe jääneensä mistään paitsi, vaikka aloittaisi suoraan kolmannesta osasta. Ruotsalainen kirjailija ja johtamisvalmentaja Thomas Erikson tunnetaan erityisesti teoksestaan Idiootit ympärilläni (Atena, 2017). 

Heidi Tuikka

Julian Clary: Me Ponnekkaat

Julian Clary: Me Ponnekkaat. Kuvittanut David Roberts. 

Otava 2017.

Ponnekkaat ovat perhe, joka asuu Lontoossa, Englannissa. Heillä on omakotitalo, auto, puutarha ja kaikkea, mitä tavallisella perheellä yleensä on. He ovat isä, äiti ja vilkkaat kaksoset Veeti ja Vilma ja he nauravat paljon, joskin naurua täytyy vähän rajoittaa ainakin julkisilla paikoilla, ettei heidän salaisuutensa paljastuisi. He käyttävät aina päähineitä ja piilottavat häntänsä huolellisesti uteliaiden katseilta siitä syystä, että he ovat kahdella jalalla käveleviä ja ihmisten vaatteisiin pukeutuvia hyeenoja. Rouva Ponnekas tekee työkseen hyvin suosittuja ja kysyttyjä hattuja mm. kananmunakoteloista. Herra Ponnekkaan työ on kirjoittaa vitsejä paukkukaramelleihin ja silloin hän voi nauraa luontevan hyeenamaisesti ilman että kukaan kiinnittää siihen huomiota.

Naapurissa heillä asuu mies, joka pitää heitä tarkasti silmällä: herra Pynnönen. Hän pysyttelee tiukasti omissa oloissaan eikä halua tulla häirityksi. Herra Pynnönen on niin tarkkasilmäinen, että hän ehtii huomata vilahtavan hännän. Hän myös panee merkille perheen yölliset oudot liikkeet ja toimeliaisuuden, kun eläintarhan hyeenaosastolla Ponnekkaat suorittavat pelastusoperaation. Operaation tuloksena taloon muuttaa uusi asukas ja perheellä on haastetta opettaa hänet ihmisten tavoille ja puhumaan ihmisten kieltä. Mutta uusi asukas onnistuu sattumien kautta pääsemään herra Pynnösen suosioon ja näin koko perhe oppii tuntemaan naapurinsa ja hänen salaisuutensa. 

Julian Clary on brittiläinen koomikko, jolla on kotonaan monenlaisia lemmikkieläimiä. Hän on kirjoittanut useita Ponnekkaan perheestä kertovia lastenromaaneja, joista tähän mennessä on suomennettu kolme: ensimmäisen osan lisäksi Me Ponnekkaat – pelastuspartio ja Me Ponnekkaat lomalla. 

Paula Alaraasakka

Mikko Moilanen: Suomen pyövelit

Mikko Moilanen: Suomen pyövelit

Docendo, 2019.

Jos kaipaa syksyn synkeyteen sopivaa luettavaa, kannattaa tarttua Mikko Moilasen teokseen Suomen pyövelit. Mustiin kansiin painettu opus käy läpi ammattikunnan veristä historiaa, ja samalla pureutuu yksittäisten pyöveleiden vaiheikkaaseen elämään. Myös Kajaani on vahvasti edustettuna tässä surkeiden sattumusten sarjassa. Kuolemantuomioita toimeenpantiin täälläpäin ahkerasti, ja täkäläiset lääninpyövelit pyörivät keikkojen perässä pitkin Suomea. Toisinaan matkat menivät myös rankan juopottelun puolelle. Pyövelin työ näyttäisi olleen rankkaa kaikin tavoin.

Nykypäivän oikeusvaltiota alkaa kummasti arvostaa, kun lukee esimerkkejä entisaikojen oikeudenkäytöstä. Rangaistukset olivat ankaria ja erittäin julkisia. Pyöveli toimitti kuolemantuomioiden lisäksi ruoskimis- ja häpeärangaistuksia ja hoiti kaikenlaisia hanttihommia, jotka eivät kunnialliselle väelle sopineet.  Ammattikunta oli kauttaaltaan pelätty ja halveksittu, vaikka työn tärkeyttä harvoin kyseenalaistettiin. Monet alkuaikojen pyöveleistä olivat itse asiassa armahdettuja rikollisia, jotka saivat vaihtoehdoikseen tarttua mestauskirveeseen tai tulla itse mestatuiksi. Tämä osaltaan selittää miksi heitä kartettiin. Kirja osoittaa myös, että teloituksen möhliminen saattoi käydä pyövelille itselleen hengenvaaralliseksi. Suomessakin tiedetään tapaus, jossa pillastunut väkijoukko kävi kömpelön pyövelin kimppuun ja pahoinpiteli tämän hengiltä. Kirja on täynnä vastaavia karuja anekdootteja.

Huomattava osa Moilasen kirjan tiedoista on kokonaan uusia. Hän on tonkinut lukuisia arkistolähteitä ja käynyt läpi perimätietoa, laatien samalla kattavan kuvauksen entisaikojen ankarasta oikeudenkäytöstä. Sekä niistä unohdetuista ihmisistä, jotka kirveitä heiluttivat. Pyöveleiden historia ei ole aiheena kevyimmästä päästä, mutta kirjan äärellä on helppo viihtyä ja kauhistua.

Tuomas Kumpula