Seminaarinmäen koululauluja

Seminaarinmäen koululauluja
toim. Erja Kosonen ja Reijo Pajamo
Jyväskylän yliopisto 2009

Seminaarinmäen koululauluja –kirjassa esitellään 38 laulua kansakouluajoilta nykypäivään.Lauluntekijöitä yhdistää opiskelu tai opettaminen Jyväskylän seminaarissa, Kasvatusopillisessa korkeakoulussa tai Jyväskylän yliopistossa.

Laulut on ryhmitelty kouluvuoden kulkua myötäillen ja suomalaisen koululaitoksen arvokasvatusta ja juhlaperinteitä kunnioittaen. Mukana on monille rakkaita ja perinteisiä koululauluja vuosikymmenten takaa , mutta myös uudempia peruskouluajan lauluja. Kirjasta löytyy mm. P.J. Hannikaisen sävellys Lehti puusta variseepi ja Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, Immi Hellenin sanoitus Peipon pesä ja uudemmista Heikki Salon Lapsuuden sankareille. Laulujen ohessa on myös esittelyt laulujen taustoista ja lauluntekijöistä.

Laulut ovat alkuperäisessä muodossaan. Kirjan viehättävyyttä lisäävät myös Rudolf Koivun piirrokset sekä vanhat valokuvat.

Laulukirja julkaistiin viime vuonna Jyväskylän yliopiston 75-vuotisjuhlan kunniaksi. (HH)

AIRBOURNE: No guts. No glory

AIRBOURNE: No guts. No glory
special edition
Roadrunner Records p2010

Australiasta tulevaa Airbournea on jo pitemmän aikaa hehkutettu maanmiestensä AC/DC:n manttelinperijäksi, eikä suotta. Yhtyeen soitanta on yhtä energisen suoraviivaista ja turhia hienouksia karttavaa kuin legendaarisella esikuvallaan ja tekemisen meininki muutenkin kovin äijämäistä.
No guts. No glory on yhtyeen toinen albumi ja meno tuntuu vain yltyneen debyyttilevyn jälkeen entistä vauhdikkaammaksi. Välillä kaahaava soitanta meinaa hieman jo hirvittää, kun hengästyttävät kappaleet seuraavat toisiaan tauottomana äänivirtana mutta homma pysyy kuin pysyykin bändin hallussa lopulta ihan kiitettävästi. Kappaleiden nimet kuten Raise the flag, Blonde bad and beautiful, Back on the bottle ja white line fever kertovat kaikille, että mistään syvällisemmästä rocklyriikasta tai sanomasta ei tälläkään kertaa ole kyse vaan ainoastaan huolettomasta hauskanpidosta ja rockareiden raskaista huvituksista.
Airbournen uutuutta voikin vilpittömästi suositella jokaiselle reippaanpuoleisen, raskaamman rockin ystävälle, jota balladit eivät suuremmin kosketa.
Kajaanin kirjastosta löytyvä levy on laajennettu painos, joka sisältää 5 lisäkappaletta.
(KK)

Rosamunde Pilcher: The Shell seekers

Rosamunde Pilcher: The Shell seekers, Hodder Paperbacks edition, 2005. - Simpukankerääjät, suom. Pirkko Byström. - WSOY,1988

Penelope Keelingin tarina on perinteinen, romanttinen lukuromaani. Päähenkilö on toipumassa sydänkohtauksesta ja muistelee Cornwallissa, pienessä Porthkerrisin kylässä viettämäänsä lapsuutta ja toisen maailmansodan aikaista nuoruuttaan. Lawrence Stern oli taiteilija, ja perhe eli boheemielämää, kun taas Penelope on ollut kolmen lapsen yksinhuoltaja. Romaanissa kuvataan miten erilaiset taustat ja omat valinnat ovat ohjanneet elämää. Penelope joutuu pohtimaan suhdetta lapsiinsa ja näiden kilpailua äidin rakkaudesta ja omaisuudesta.

Taideteoksia kuvataan elävästi. Kaunis rannikko on aina houkutellut turistien lisäksi taiteilijoita etsimään sateen, sumun ja auringonpaisteen vaihtelevaa valoa. * )
Alueelta löytyy kymmeniä taidegallerioita. Rosamunde Pilcherin lisäksi useat kirjailijat ovat sijoittaneet kirjansa tapahtumat Cornwalliin, tunnetuin lienee Virginia Woolfin omaelämäkerrallinen romaani Majakka, joka on saanut nimensä Godrevyn majakasta St Ivesissa.

Simpukankerääjät on Iso-Britanniassa erittäin suosittu, se on filmattu ja siitä on tehty tv-sarja. Kirja ilmestyi 1988, mutta uusia painoksia otetaan edelleen. Tänä kesänä Suomessakin on saatu ihailla Cornwallin jylhänkauniita kallioita, hiekkarantaisia poukamia ja idyllisiä kalastajakyliä televisiosarjoissa. Kesän tunnelmaa voi jatkaa vaikka Simpukankerääjien seurassa. Kirja löytyy kirjastosta suomeksi ja englanniksi.

*) Helene Schjerfbeck ja Maria Wiik kävivät St Ivesin kylässä Cornwallissa maalausmatkalla vuonna 1899. Schjerbeck maalasi siellä mm. leikkiviä poikia rannalla ja muotokuvan ompelijattaresta. Kuvat ovat mukana Ateneumin näyttelyssä kesällä 2012.
 (lmt)

Mikko Karppi: Väinämöisen vyö

Mikko Karppi, Väinämöisen vyö.
Tammi, 2007
Kannen tekijä: Uotila Janne

Kansalliseepoksemme Kalevala on inspiroinut vuosien saatossa runoilijoita, tutkijoita, kirjailijoita ja tietenkin myös lukijoita. Pirkanmaalainen poliisi ja 400 metrin juoksun Suomen mestari Mikko Karppi on yksi heistä. Vuonna 2007 ilmestynyt Väinämöisen vyö on kirjailijan esikoisteos.

Nykyaikaisen kirjallisuuden yhtenä piirteenä voisi nähdä sen, ettei kirjoja voi luokitella vain yhden kirjallisuudenlajin alle. Näin käy myös Väinämöisen vyön kohdalla. Teos on paitsi tyypillinen dekkari, myös upea fantasiateos Kelavalasta. Rikostarina ei mielestäni kalpene yksinkertaisuudessaan Dan Brownin kuuluisalle Da Vinci-koodille ja lukija voikin havaita teoksissa tiettyjä samankaltaisuuksia. Kaikkineen Väinämöisen vyö on mielestäni varsin onnistunut sekoitus nykyisyyttä ja legendaa eri aikatasoilta tarkasteltuna, jos ajoittain itsestäänselvyyksiin kompastelevaa dialogia ei oteta huomioon.

Alussa esitelty rikostarina jää lopulta lähinnä sivujuoneksi tarinassa, jonka rikkaus on ennen kaikkea kirjailijan innostuneessa Kalevala kuvauksessa. Tarinasta ei puutu toimintaa ja jännitystä. Viimeiselle sivulle tultaessa lukija jääkin toivomaan, että kirjalle ilmestyisi pian jatko-osa. Väinämöisen vyössä rikoksia taitavasti ratkonut poliisi Juha Hannukainen palaakin kumppaneineen maisemiin teoksessa Unkarilainen taulu (2008), jossa rikos ja fantasia kohtaavat jälleen toisensa.

Fantasia-dekkari ei välttämättä miellytä kaikkia ja suosittelen sitä lämpimästi seikkailunhaluisille lukijoille. Jos käsityksesi Kalevalasta on pölyyntynyt ja tympeä, ota ihmeessä käteesi tämä kirja. Saatatpa samalla innostua lukemaan itse Kalevalankin. (Marja Kettunen)

Seuratansseja 2

Seuratansseja 2
Kansantanssinuorten Liitto 2010

Kun lavatanssikesä on parhaimmillaan on mielenkiintoista kuunnella myös musiikkia, jonka tahdissa aiemmat sukupolvet tanssivat. Seuratansseja 2 –levyllä esitellään laaja seuratanssirepertuaari polkkia, tanhuja, masurkoita ja valsseja eri puolilta maailmaa. Soittajana on Kansantanssinuorten Liiton yhtye.

Suomessa seuratansseja on tanssittu yleisesti etenkin 1800-luvulla illanvietoissa, suurten työjuhlien yhteydessä kuten esim. harjakaisten, sadonkorjuun tai kylvön jälkeen. Vanhassa suomalaisessa kyläyhteiskunnassa pyrittiin työ tekemään mieluisaksi. Etenkin nuoria houkuteltiin talkoisiin töiden jälkeen pidettävillä talkootansseilla. Talkoot olivat myös oiva tilaisuus tutustua vastakkaiseen sukupuoleen.

Nurkkatanssit olivat taas nuorten itsensä järjestämiä tilaisuuksia, joita järjestettiin pelkän huvin vuoksi.Nuoret karkasivat myös pitämään tansseja ladoissa, tienristeyksissä, silloilla ja laitureilla.Tanssimusiikista vastasi kiertävä pelimanni.

Tanssihuvien virkistävän vaikutuksen ymmärsi aikoinaan myös Elias Lönnrot. Hän kirjoitti Mehiläisessä v.1837 näin: - Kauniit ilot, leikit ja huvitukset ovat rasitusten jälkeen virvoittavaisia. Kohtuullisesti nautittuina ne kartuttavat sekä ruumiin että mielen hyvää, panevat veren ja muut nesteet paremmin liikkeelle. Töistä päästyä sopii itsekunki ilahutella itseänsä ja toimittaa muillekin, erittäin lapsille ja nuorelle kansalle syyttömiä huvituksia.

Levy on oivaa harjoittelumusiikkia kaikille tanssinharrastajille (HH).

Guillaume Duprat, Pannukakusta päärynäksi

Guillaume Duprat, Pannukakusta päärynäksi: kuinka maailma on ennen nähty. Nemo. 2009

Guillaume Duprat on ranskalainen kosmografi, maailmankuvauksen tutkija, joka on tehnyt kiehtovan teoksen eri aikojen maailmankäsityksistä. Duprat tutki 8 vuotta eri mytologioita, antropologiaa, tieteiden ja uskontojen historiaa ja selvitti, miten eri aikoina on maailmankuva esitetty.

Teos on jaettu eri lukuihin sen mukaan, mikä muoto kulloinkin maailmankäsityksen perustana on. Niinpä teoksessa on lukuja, joissa maailma kuvataan saarina, kolmioina, monikulmioina, ympyränä ja pallomaisena.

Mielenkiintoista teoksessa on se, että maailmankuvan esitys eri aikoina ei ole kulkenut suinkaan aina ajallisesti kohti meidän aikamme maailmankäsitystä. Pallomaisena maailman ovat esittäneet esim. kreikkalaiset filosofit jo 2400 vuotta sitten, kun taas vielä 1900-luvulla joillakin kansoilla on ollut käsitys maailmasta pannukakkuna ja se käsitys joillakin lienee edelleen.

Duprat on kuvittanut teoksen itse. Kuvat ovat mielikuvituksellisia piirroksia erilaisista muodoista ja niissä on paljon myyttisiä kuvia esim. käärmeistä tai häristä kannattelemassa maailmaa. Mitä enemmän kuvien kehittäjät ovat aikoinaan matkustelleet ja nähneet eri seutuja, sitä lähempänä maailmankäsitykset ovat meidän aikamme tutkijoiden käsityksiä.

Eri aikoina on mietitty myös sitä, mitä maapallon sisällä on. Mm. Galilei päätyi käsitykseen, että maapallon sisin on kova kivi, jossa on magneettista vetovoimaa, koska esineet putoavat aina alaspäin. Teos on suunnattu lapsille ja nuorille, mutta se kiehtoo myös aikuisia ja sopii hyvin yhdessä tutkittavaksi. (PA)