Jonasson, Jonas: Satavuotias joka karkasi ulos ikkunasta ja katosi

Jonas Jonasson: Satavuotias joka karkasi ulos ikkunasta ja katosi,
suomentanut Raija Rintamäki. WSOY 2011. 384 s.
Kannen kuva: Pekka Vuori

Satavuotispäivänään Alla Karlsson kyllästyi vanhainkodin holhoavaan ilmapiiriin ja päätti lähteä. Koska syntymäpäiväjuhlien piti pian alkaa, hän katsoi viisaimmaksi poistua ikkunasta. Allan oli ehtinyt karata paljon pahemmistakin paikoista, eikä pakeneminen lopu vieläkään. Allan tekee nopeita päätöksiä, joiden seurauksia ei aina voi ennakoida.

Saamme seurata Allanin seikkaluja eri maanosissa vuoroin nykyajassa, vuoroin menneisyydessä Allanin nuoruudesta alkaen lähes koko 1900-luvun ajan. Hän kohtaa merkittäviä henkilöitä ja elää mukana maailmanhistorian tärkeissä käännekohdissa.

Jonas Jonasson on luonut hauskan ja rönsyilevän tarinan, joka on saanut huikean suosion Ruotsissa ja käännetty yli 20 kielelle. Kirjalle on myönnetty vuoden äänikirjapalkinto Ruotsissa, kepeä teksti on sopivaa seuraa ja ruotsinkielen kertausta vaikka kesäiselle automatkalle. Suomeksi äänikirjaa ei vielä ole saatavissa, joten voi nautiskella ulkona lukemisesta. Kannattaa varata varjoisa paikka, sillä kirjan parissa vierähtää helposti pidempikin tovi. (lmt)

Once upon a time

Once upon a time : a world of enchantment and magic

Naxos 2010
Kuinka sadut soivat ? Miltä kuulostaa Hanhiemo tai Tuhkimo orkesterilla esitettynä ?

Se selviää cd-levyltä Once upon a time, jossa kuullaan satujen inspiroimaa klassista musiikkia.

1800-luvulla säveltäjät laajensivat inspiraatiolähteitään ja ryhtyivät etsimään innoitusta saduista ja muista fantasia-aiheista. Näin syntyi paljon uutta ooppera- ja balettimusiikkia.

Etenkin venäläiset säveltäjät käyttivät kansansatuja pohjana sävellyksilleen. Näin syntyivät mm. Prokofjevin Tuhkimo-valssi ja Rimsky-Korsakovin ooppera Taru tsaari Saltanista, johon sisältyy mm.tunnettu sävelmä Kimalaisen lento. Saman säveltäjän orkesteriteos Seherazada perustuu Tuhannen ja yhden yön satuihin ja sitä on käytetty etenkin balettimusiikkina.

Norjalaiset säveltäjät Grieg ja Halvorsen ovat myös säveltäneet kansantarinoita kuten myös amerikkalainen MacDowell.

Levy on tuhti paketti satumusiikkia ja sitä voi suositella vaikka luovan toiminnan tunneille virikeaineistoksi. (HH)

Veirto, Kalle: Pelibunkkerin pojat

Kalle Veirto: Pelibunkkerin pojat. Karisto 2011.

Pelibunkkerin pojat kertoo 12-vuotiaista varhaisnuorista, jotka ovat intohimoisia konsolipelien pelaajia. Heidän vanhempansa eivät katso peli-innostusta hyvällä, vaan pyrkivät rajoittamaan poikien pelaamista ja valistavat terveellisistä elämäntavoista.

Pojat keksivät muovata aution naapuritalon ”Villa Rötiskön” varastorakennukseen salaisen pelibunkkerin, mutta vanhemmat löytävät heidän salaisuutensa ja siitä seuraa pojille ankaria pelikieltoja heti kesäloman alkajaisiksi.

Kirjassa kuvataan lahtelaista rivitalonaapuruston elämää ja perheiden erilaisia sääntöjä. Sääntöjä pyritään yhdenmukaistamaan, mutta vaikeuksia tuottaa Villa Rötisköön muuttavat uudet asukkaat: poikien kanssa samanikäinen tytär Annika ja hänen isänsä, joka on ammatiltaan peliohjelmoija ja kehittelemässä uudelle konsolille uusia pelejä.

Tästä eivät kaikki naapurustossa innostu, pojat kylläkin. Seurauksena on ennakkoluulojen aiheuttamia konflikteja. Uusia muuttajia odottaa naapuruston tiukkapipojen kirjelmä, joka ei saa yhteisössä varauksetonta kannatusta.

Kalle Veirto kuvaa erilaisia perheitä ja heidän erilaisia kasvatusperiaatteitaan. Peliohjelmoijan suulla otetaan kantaa pelaamiseen ja rajojen asettamiseen sille. Ajatus siitä, miten nuoret joutuvat ansaitsemaan peliaikansa, on varsin mielenkiintoinen.

Oma osansa kirjassa on myös pesäpallolla, joka on Annikan intohimo. Hän houkuttelee kirjan päähenkilön Josen ja muut nuoret mukaansa. Mainituksi tulee myös Sotkamon Jymy. PA.

Lukupiiri jatkuu syksyllä 2011

Kirjaston lukupiiri kokoontuu jälleen syksyllä 2011, aiheena edelleen Veikko Huovisen tuotanto

Tarkempi aika ilmoitetan myöhemmin.

Syksyn alkajaisiksi keskustelemme kirjasta "Puukansan tarina".

Kevään 2011 kirjat olivat

19.1.2011
Mikäpä tässä(WSOY 1969)
Rasvamaksa (WSOY 1973)

16.2.2011
Pylkkäs-Konsta mehtäämässä ja muita erätarinoita (Otava 1976)
Ronttosaurus (Otava 1976)

16.3.2011
Lentsu : kertomus suomalaisesta räkätaudista (Otava 1983)

13.4.2011
Koirankynnen leikkaaja (Otava 1980)

4.5.2011
Ympäristöministeri : ekotarinoita (Otava 1982)


Lukupiiri on kaikille avoin ja maksuton. Kajaanin kaupunginkirjaston lukupiirin tarkoituksena on koota yhteen lukemisesta kiinnostuneita kerran kuussa. Tervetuloa mukaan!
Leena Marja Tikkanen
Kajaanin kaupunginkirjasto – Kainuun maakuntakirjasto
leenamarja.tikkanen(at)kajaani.fi
044-7100432

Huovinen, Veikko: Koirankynnen leikkaaja

Veikko Huovinen: Koirankynnen leikkaaja, Otava 1978

( 5. p. nid. Otava 2010) / Lukupiiri 13.4.2011

Kansallista veteraanipäivää vietetään tätä kirjoitettaessa (27.4.2011). Veikko Huovisen ”Koirankynnen leikkaaja” on yksi koskettavimmista sotaveteraanin kuvauksista Suomen kirjallisuudessa. Se on myös Huovisen tuotannossa poikkeuksellisen lämmin ja realistinen kuvaus miehistä ja heidän työstään.

Kainuun Lääkäriyhdistys järjesti vuonna 2008 elokuvafestivaalin otsikolla "Sairaan hyvä filmifestivaali", joka huipentui Markku Pölösen ohjaamaan Koirankynnen leikkaajaan. Kirjailija Veikko Huovinen osallistui lukijatapaamiseen ja elokuvan jälkeen pidettyyn paneelikeskusteluun. Tapahtuma teki mukana olleisiin syvän vaikutuksen. Tunnelma muistuu mieleen kirjaa lukiessa.

Osa lukupiirin jäsenistä muisti lapsuudestaan sodan jälkeisen ajan metsäkämpät ja metsätyöt. Ajankuva on tarkkaa, luonnon kuvaus vertaansa vailla. Pakkaspäivien ja -öiden kuvaukset saivat eläytymään niin, että ”varpaita paleli kirjaa lukiessa”.

Mertsi Vepsäläisen vaellus ja työnteko sai lukupiiriläiset vertaamaan nykyistä ja sodanjälkeistä työelämää. Silloin oli vajaakuntoisilla oikeus ja velvollisuuskin tehdä töitä, sosiaaliturvaa ei ollut nykymitassa tarjolla. Siedettiin hyvin kylähulluja ja sodan runtelemia ihmisiä. Kenelläkään ei ollut paljon tavaroita tai varusteita, mutta toisia autettiin minkä pystyttiin.

Todettiin, että Koirankynnen leikkaaja elää omaa aikaansa, johon ei ole paluuta. Moni asia on nyt paljon paremmin. Aitoa kahviakin juovat kaikki jotka haluavat.

Toisaalta nykyisin nuoret ja vanhat tuntuvat olevan ”liikakansaa”. Nuoria 18-20 -vuotiaita on työn ja koulutuksen ulkopuolella yli 50 000. Vanhukset hoidetaan pillereillä toimintakyvyttömiksi paketeiksi laitoksiin. Turvallista lintukotoa ei ole, nyt maailmantalous säätelee Suomen taloutta.
Kari Hotakainen voisi olla nykyajan vastine Huoviselle, mutta myös Mikko Rimmisen Nenäpäivää voi verrata Koirankynnen leikkaajaan. Siitä löyty myös hyviä ihmisiä ja lämpöä. Toivoa voi, että ihmisistä välittäminen ei ole kokonaan kuollut.

Lukupiirin muistiinpanoistaan kokosi Leena Marja Tikkanen
Koirankynnen leikkaaja -kirjaa ovat analysoineet mm.
* Panu Rajala: Tarkasti leikattu tarina. Veikko Huovinen: Koirankynnen leikkaaja. – Teoksessa Kirjojen Suomi, ss. 522-530
* Tero Liukkonen: Veikko Huovinen: Kertoja, veitikka, toisinajattelija. - Ss. 139-143.

Muuntogeenisen ruoan etiikka

Muuntogeenisen ruoan etiikka / Toimittaneet Helena Siipi ja Marko Ahteensuu
[Kuopio] : Unipress, cop. 2010, 218 s.

Yhdeksän etiikkaan perehtynyttä filosofia kirjoittaa geenimuuntelusta elintarviketuotannossa ja lääketieteessä. Geenitekniikan mahdollisuuksia ja ongelmia pohditaan tarpeellisuuden, ympäristö- ja terveysvaikutusten sekä yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden näkökulmista.

Geenitekniikalla pyritään tuottamaan runsassatoisempia ja taudeille vastustuskykyisempiä ruokaviljalajikkeita. Voidaanko nälkäongelman ratkaisemiseksi hyväksyä kehitysmaissa isompia riskejä kuin kehittyneissä maissa, esimerkiksi viljellä geenimuunneltuja, kuivuutta sietäviä kasveja, vaikka ne voisivatkin levitä ympäristöön?

Kuka on vastuussa mahdollisista virheistä ja miten määritellään korvausvelvollisuus? Voiko geenejä omistaa? Biopatentointia vastustetaan laajalti. Toisaalla puhutaan kehitystyöhön käytetyn työpanoksen suojaamisesta biopiratismilta.

Karjankasvatus on yksi merkittävimmistä ilmaston lämpenemisen syistä. Geenimuuntelun ja kloonauksen avulla haittoja voidaan vähentää tuottamalla eläimiä, jotka kasvavat entistä nopeammin, joiden lihakset ovat yhä suuremmat tai jotka lypsävät ennätysmäärin maitoa. Voidaan tuottaa terveysvaikutteisia elintarvikkeita, esimerkiksi paremman rasvahappokoostumuksen omaavaa sianlihaa tai uusia makuelämyksiä tuottavia lihatuotteita. Millaista olisi ”in vitro” tuotettu liha, eli lihaviljelmän tuote?

Lääketieteessä puhutaan tieteiskirjamaisista sovelluksista, lääkeaineiden ja varaelinten tuottamisesta ihmisille eläinten avulla.

Mitä seurauksia geenien siirrosta on eläinten hyvinvoinnille? Onko eläintuotanto bioteknologian avulla hyväksyttävää silloin, kun se on välttämätöntä ihmisen perushyvinvoinnin kannalta? Mikä on meidän eläinkuvamme?

Kyse on myös itsemääräämisoikeudesta. Olisiko kuulemismenettely oikea tapa päättää muuntogeenisten tuotteiden käytöstä? Onko meillä mahdollisuus, kyky ja oikeus tehdä valintoja geenimuunneltujen ja perinteisesti tuotettujen tuotteiden suhteen?

Kirjaa voi suositella asioita pohtiville, aina ei löydy yksinkertaisia vastauksia.
(lmt)