Fiona Barton: Leski

Fiona Barton: Leski. 

Bazar 2018.

Uutisissa kerrotaan kadonneesta lapsesta ja Jeanin ihanaa aviomiestä Gleniä syytetään kammottavasta rikoksesta. Jean on miehensä tukena läpi oikeudenkäynnit ja kuulustelut, kuten hyvän vaimon kuuluu. Poliisi ja toimittajat ahdistelevat heitä kuukaudesta toiseen, mutta onneksi Glen tietää aina, miten toimia ja mitä sanoa.

Mutta nyt Glen on kuollut ja Jean on vapaa kertomaan oman versionsa tapahtuneesta. Mitä hän oikeasti ajattelee miehestään ja onko Glen todella syyllistynyt rikokseen, mistä kaikki häntä syyttävät. Lopulta hän päättää antaa haastattelun, tai oikeastaan ajautuu siihen taitavan toimittajan suostuttelemana. Mutta onko totuus se, minkä Jean oikeasti tahtoisi kertoa?

Tarina pitää sekä lukijaa että kirjan henkilöitä epätietoisuudessa loppuun asti. Myöskään lesken omia ajatuksia ei kerrota suoraan, vain paloina siellä täällä. Muutkin Bartonin luomat hahmot ovat mielenkiintoisia ja he painivat omien ongelmiensa kanssa. Lesken lisäksi ääneen pääsevät myös poliisi, toimittaja, lapsen äiti ja itse aviomies.

Synkästä juonesta huolimatta kirja ei ole ahdistava. Raskasta aihetta on käsitelty hienovaraisesti, liikaa sillä mässäilemättä. Melko perinteistä juonta oli käsitelty virkistävästä näkökulmasta, epäillyn lähiomaisen silmin. Kirjassa sivutaan myös lapsettomuutta ja sen aiheuttamaa surua.

Fiona Barton on työskennellyt toimittajana ja on monesti miettinyt, minkälaisia henkilöitä on niin sanottujen päähenkilöiden takana. Leski on kirjailijan esikoisteos, joka piti otteessaan loppuun asti. Vaikka psykologiset trillerit eivät muuten kiinnostaisikaan, tämä on tutustumisen arvoinen teos. Bartonin toinen kirja Lapsi julkaistaan ensi vuonna ja pääsi heti allekirjoittaneen lukulistalle.

Heidi Tuikka

Jukka Viikilä: Suomalainen vuosi

Jukka Viikilä: Suomalainen vuosi.

Otava, 2018.

Jukka Viikilä on helsinkiläinen kirjailija ja dramaturgi. Kirjallaan Akvarelleja Engelin kaupungista hän voitti kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2016. Hän on kirjoittanut myös runoteoksia.

Jukka Viikilän kirja Suomalainen vuosi sisältää pieniä tarinoita suomalaisesta elämästä, jotka on ryhmitelty vuodenaikojen mukaan. Tarinoissa on hykerryttäviä arkisia havaintoja.

Kevät. Kesä. Syksy. Talvi.

Keväällä jäät lähtevät ja ”talvi lakkaa äkkiä kantamasta.” Päiväkirjasta huomaa kiertävänsä eri vuosia  lähes samalla tavalla ja vuosien merkitys katoaa. Keväällä rakastutaan, autokuume sairastuttaa, äitejä juhlitaan, tietysti lenkkeillään ja vaalitaan perinteitä eli ”Mökille mennään koska sinne on aina menty.”

Kevään jälkeen kesän velvollisuudet alkavat ottaa valtaa rännältä, loskalta ja kuralätäköiltä. Kesällä stressi lisääntyy, sillä ”joutenolon tulisi olla aktiivista ja tiheää.” Kesällä tehdään matka mummolaan. Karavaanareiden perään kertyy autojono. Kukaan ei ohita. Kesä on lyhyt, vain juhannuksen mittainen. Sukujuhlat kruunaavat kesäsi. Niihin mennään, auto ei rikkoonnu, välille ei jäädä.

Syysaamuna suomalaisen elämään ”asettuu tarkkuus”, kahvi on oikean vahvuista ja kotisohvalta voi turvallisesti peilata maailmaa ja pohtia mitä erinäisempiä asioita, vaikka mainetta ja mustasukkaisuutta. ”Astronautin puolisolle ei soisi mustasukkaisuutta.”

Suomalaiselle saapuu talvi. Tulee pimeys, pikkujoulut ja ensilumen odotus. Talvella luovutaan joulukuusesta ja annetaan uudenvuodenlupauksia, mutta ”harvemmin kukaan oikeasti lopettaa tupakoimista.” 

Osaa suomalainen iloitakin. ”Jos kaikki mistä suomalainen valittaa otettaisiin häneltä pois, katoaisivat iloinaiheet hänen elämästään.”

Eija Huhtanen

Maritta Lintunen: Stella

Maritta Lintunen: Stella.

WSOY 2018.

Lahjakkuus on armo ja taakka, todetaan Maritta Lintusen uusimmassa romaanissa. Stella on tarina ihmisistä, joilla on taiteellisia lahjoja. Toisilla lahjat jäävät käyttämättä käytännön sanelemasta pakosta, toisilla oman pelon tai vahvempien ihmisten painostuksen vuoksi. Onnellisimmat löytävät ne uudelleen myöhemmin elämässään. Jokainen heistä saa huomata, ettei pelkkä lahjakkuus riitä.

Nuori maalaistyttö Liisa Mikkola muuttaa Helsinkiin osallistuakseen kirjoittajakurssille. Runous on lumonnut hänet ja hän hakee uusia virikkeitä kaupungista kaltaistensa seurasta. Asuinpaikka järjestyy entisen laulajattaren, Sylvi Indreniuksen vierashuoneesta. Sylvi on kokenut tähteyden loisteen ja romahduksen, ja hän haluaa ohjata Liisan haaveita oikeaan suuntaan. Onko tytöllä sitä jotakin, mitä taiteilijalta vaaditaan? Kysymyksestä tulee entistä vaikeampi, kun Liisa tekee virheen, joka muuttaa molempien naisten elämän peruuttamattomasti.

Toisessa aikatasossa seurataan Juria, joka on nuori lääkäri, mutta olisi halunnut pianistiksi. Liisan tavoin hänkin on antanut muiden ihmisten vaikuttaa elämänsä tärkeisiin päätöksiin. Sitkeät muistot ja uuden ihmisen kohtaaminen saavat Jurin tajuamaan, ettei hänen olekaan pakko tyytyä elämässään ”ihan hyvään”. Hän alkaa pohtia, olisiko sittenkään liian myöhäistä antautua musiikille.

Lintunen käsittelee lahjakkuutta erilaisista näkökulmista, joista monet ovat tuttuja taiteilijaromaaneista. Virkistävää teoksessa on se, miten epäonnistumista ja taiteilijahaaveista luopumista kuvataan. Saako omat lahjat heittää hukkaan, vai onko niiden hyödyntäminen velvollisuus? Voiko kesken kaiken luovuttaa, jos unelma käy liian raskaaksi? Voiko toisen puolesta tehdä ratkaisun, joka vaikuttaa koko elämän suuntaan?

Romaanin henkilöt päätyvät tekemään hyvää tarkoittavia päätöksiä toistensa puolesta. Nämä valinnat eivät ole aina oikeita, vaikka niiden taustalla olisi rakkaus ja suojelunhalu. Lopulta onkin kysymys siitä, kuka uskaltaa luottaa omaan vaistoonsa ja kenellä on voimakkain tahto.

Hanne Heikkinen

Vesa Sisättö: Unohtunut avain joka upotti Titanicin

Vesa Sisättö: Unohtunut avain joka upotti Titanicin : ja muita historian mokia.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014.

Mitä yhteistä on Titanicilla, Lontoon vuoden 1666 suurpalolla ja Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudella? – Joku mokasi, ja pahasti.

Entä mitä tapahtui, kun yhdysvaltalainen kemisti Thomas Midgley keksi 1921 yhdistää bensiiniin tetraetyylilyijyä? Hän tuli mullistaneeksi autoilun seuraaviksi vuosikymmeniksi luomalla edullista mutta korkealaatuista polttoainetta, ”etyyliä”. Harmi vain, että polttoaineessa käytetty lyijy on ihmiselle erittäin myrkyllistä: se aiheuttaa erityisesti hermostovaurioita ja voi lisäksi vaurioittaa sisäelimiä. Etyyliä valmistavissa tehtaissa tapahtui useita kuolemaan johtaneita lyijymyrkytyksiä, ja autot levittivät pakokaasun mukana lyijyä kaupunkien ilmaan ja maaperään. Hups?

Unohtunut avain joka upotti Titanicin esittelee paitsi suurkatastrofeihin johtaneita kömmähdyksiä, myös sellaisia erehdyksiä, joista koitui jotakin hyvää. Pisan vino kirkontorni, Coca-Cola Classic ja Berliinin muurin murtuminen ovat tästä oivia esimerkkejä: tornista oli tarkoitus tulla tavallinen suora kellotorni, ei suosittu nähtävyys, New Coken oli tarkoitus olla kilpailijaansa Pepsiä parempaa, ei kasvattaa perinteisen Coken suosiota, ja Günter Schabowskin oli todellakin tarkoitus vain tiedottaa matkustusrajoitusten lieventämisestä, ei julistaa rajojen avaamista.

On suurissa mokissa sekin hyvä puoli, että niistä voi jälkikäteen kirjoittaa mielenkiintoisen kirjan, jotta kaikki voivat naureskella tehdyille virheille yhdessä, tai ottaa niistä jopa opiksi.

Jaana Jauhiainen

Kirjaston lukupiiri kevät 2019

Lukupiirin kevään 2019 aiheena on Viro. Lukupiiri kokoontuu pääkirjastossa keskiviikkoisin klo 17. Se on kaikille avoin ja maksuton. Tervetuloa!

23.1.   Luik, Viivi: Varjoteatteri (2011)

Romaani kuvaa elämän mittaista matkaa Virosta useiden maiden kautta Roomaan, jonne päähenkilö päätyy miehensä diplomaattityön johdattamana. Virolaisen näkökulman kautta avautuvat eri kulttuurien erot ja yhtäläisyydet. Tarina on myös kasvukertomus, jossa kirjailijanurasta haaveileva maalaistyttö etsii omaa paikkaansa maailmalta.

13.2.   Mihkelson, Ene: Ruttohauta (2011)

Ruttohauta on tarina metsäveljien ja heidän läheistensä kohtaloista Virossa neuvostomiehityksen aikaan. Päähenkilö on pieni tyttö, jonka vanhemmat pakenevat Stalinin kyydityksiä ja jättävät tyttärensä tämän tädin hoiviin. Tyttö laitetaan koulukotiin, jossa virolaislapsista kasvatetaan neuvostokansalaisia. Viron itsenäistyttyä hän on jo aikuinen, ja alkaa tutkia sukunsa vaiettuja vaiheita.

13.3.   Kross, Jaan: Syvyydestä (1989)

Omaelämäkerrallisia aineksia sisältävä romaani kertoo Stalinin kuoleman jälkeisestä ajasta, jolloin Siperiaan karkotetut alkavat palata Tallinnaan. Yksi heistä on Peeter Mirk, joka päätyy töihin arkeologisille kaivauksille ja toivoo valoisampien aikojen viimein koittavan. Eräänä päivänä hän löytää keskiaikaisen salaisen käsikirjoituksen, jonka hän päättää piilottaa neuvostoviranomaisilta. Käsikirjoitus vie hänet jännittävään seikkailuun ja samalla pohdiskelemaan ihmisluonnon syvyyksiä.

17.4.   Wuolijoki, Hella: Koulutyttönä Tartossa 1901–1904 (1945)

Muistelmateoksessaan Hella Wuolijoki kertoo kouluvuosistaan Tartossa. Hän muutti lapsuudenkodistaan Viljandista Tarttoon 15-vuotiaana opiskellakseen Puškinin tyttökimnaasissa. Hän tutustui moniin merkkihenkilöihin ja tempautui mukaan ajan aatteisiin. Hänestä kuoriutui palavasydäminen taistelija, joka eli myös tavallisen koulutytön elämää iloineen ja murheineen. Kirja on julkaistu myös osana teosta Nuoruuteni kahdessa maassa (1986).

15.5.   Õnnepalu, Tõnu: Paratiisi (2017)

Paratiisi on viisas ja lempeä kertomus pienen hiidenmaalaisen kyläyhteisön elämästä. Kirjailija kuvaa nuoruusvuosiaan paikassa, jota hän kutsuu Paratiisiksi. Paratiisi on ylistys kotiseudulle ja arjen pienille ihmeille. Siitä huokuu elämänmyönteisyys ja arvostus kaikkea hyvää kohtaan, mitä ihmisen ympärillä on.

Lukupiiri kokoontuu pääkirjastossa. Se on maksuton ja kaikille avoin. Lisätietoja kirjastosta, kaupunginkirjasto@kajaani.fi, puh. 0881552423. Tervetuloa!

Jodi Picoult: Sisareni puolesta

Jodi Picoult: Sisareni puolesta. 

Karisto Oy, 2006.

13-vuotias Anna tietää, että hän on saanut alkunsa koeputkessa, koska hänen siskonsa Kate tarvitsee soluja. Anna on pienestä asti toiminut harvinaista leukemian muotoa sairastavan isosiskonsa kudospankkina. Annan koko perheen elämä pyörii sairaan Katen ympärillä, Anna ja isoveli Jesse tuntevat olevansa ilmaa vanhempiensa silmissä ja reagoivat molemmat omilla tavoillaan.

Nyt heidän vanhempansa haluavat Annan luovuttavan toisen munuaisensa siskolleen. Anna päättää haastaa vanhempansa oikeuteen ja vaatia heiltä oikeutta omaan ruumiiseensa. Asianajaja Campbell Alexander luulee jutun olevan hetkessä ohi, mutta Annan asianajajaäiti vastaa kanteeseen. Anna tietää, että rakas Kate-sisko saattaa kuolla hänen päätöksensä takia, mutta ei voi enää antaa tilanteen jatkua. 

Sisareni puolesta herättää paljon tunteita ja pitää otteessaan alusta loppuun asti. Tarinaa kerrotaan eteenpäin soljuvasti monesta eri näkökulmasta, ääneen pääsevät Anna ja hänen perheenjäsenensä sekä hänen asianajajansa ja edunvalvojansa. Kirja päättyy tavalla, jota lukija ei varmasti osaa odottaa.

Heidi Tuikka