"Mitä groteski on?” kysyy ensimmäinen novelli. ”Ottakaa haara-asento, kumartukaa syvään ja katsokaa tässä asennossa pysytellen jalkojenne välistä taaksepäin. Kiitos."
Unkarilaisen kirjailijan István Örkényn syntymästä on tänä vuonna kulunut 100 vuotta. Sen kunniaksi Juhani Huotari on valinnut ja suomentanut laajennetun teoksen Minuuttinovelleja. Kun kirjoilla on taipumus kasvaa yhä runsaammiksi, on lohdullista lukea kokonainen, mieleen jäävä kertomus.
Juutalainen István Örkény joutui työpalveluun rintamalle ja vietti neljä ja puoli vuotta sotavankeudessa Neuvostoliitossa. Unkarin yhteiskuntajärjestelmä vaihtui seitsemän kertaa 1900-luvulla. Kokemuksistaan Örkény kirjoitti groteskeja ja mustan huumorin täyttämiä novelleja. Novellien lisäksi kirjailijalta on suomennettu kolme pienoisromaania.
Novellien aiheina ovat usein sota, ihmisten julmuus toisiaan kohtaan, ilmiannot, käsittämättömät tuomiot nälkä ja puute. Kuolema on läsnä monin tavoin. Kuva kuolleesta isästä kellarissa syöpyy mieleen. Hyytäviä ovat äitiä ja lasta kuvaava "Lumisessa maisemassa kaksi sipulitornia" ja "Teloitusohjesääntö".
"Asiantuntijat" kertoo kahden kreivin hyödyllisistä taidoista hevospaistin hankkimiseksi. Novellissa "Muutama minuutti ulkopolitiikkaa" hankitan ydinpolttoainetta vain yhteen rakettiin, tietysti rauhanomaiseen tarkoitukseen.
Örkenyn ilmaisu on niukkaa, joskus teksti on proosaruno, jossa asettelu tai kuva korostaa sanomaa.
Joistakin aiheista tulee mieleen Veikko Huovisen Lyhyet erikoiset. Tarinoiden unenomainen ja absurdi maailma ovat enemmän sukua Kafkalle tai Leena Krohnin kertomuksille. (lmt)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti