Jacqueline Kelly: Luonnonlapsi CalpurniaTate

Jacqueline Kelly: Luonnonlapsi CalpurniaTate. Karisto.2011.


Calpurnia Tate on melkein 12-vuotias Texasissa kotitilallaan puuvillapeltojen keskellä asuva tyttö. Eletään vuotta 1899. Calpurnialla on kuusi veljeä ja hän on perheen ainoa tyttö. Kotona on lisäksi isä, äiti, palvelijoita ja vaari, josta muodostuu Calpurnian elämässä hyvin tärkeä henkilö.

Vaarista on tullut intohimoinen luonnontutkija, joka laboratoriossaan tutkii mm. kasveja ja eläimiä ja tekee erilaisia kokeita. Tuohon maailmaan Calpurniakin sukeltaa yhtä suurella intohimolla. Yhdessä he liikkuvat lähialueella, etsivät näytteitä ja kirjaavat ilmiöitä muistiin. He löytävät mielenkiintoisia asioita ja lähettävätpä yhden näytteen kasvientutkimuslaitokseenkin.

Calpurnia on kuitenkin tyttö, jonka odotetaan aikanaan astuvan perheenemännän rooliin. Hänen edellytetään oppivan neulomaan sukkia, kirjomaan liinoja, nypläämään pitsiä, soittamaan pianoa ja valmistamaan herkullisia aterioita. Hänestä odotetaan kelvollista tyttöä seuraelämään.

Nämä asiat eivät voisi häntä vähempää kiinnostaa ja oppimistulokset ovat sen mukaiset. Hänen on vaikea sopeutua ajatukseen, että kaikki aika menee kotitöissä ja tutkimusten tekemiseen vaarin kanssa ei jää enää aikaa. Hän haaveilee mahdollisuudesta opiskella yliopistossa ja päästä tutkijaksi.

Teos on mielenkiintoinen kuvaus vuosisadan vaihteen elämästä amerikkalaisella maatilalla ja sen ajan asenteista, joita vastaan peppipitkätossumainen sankaritar taistelee.

Kirja on palkittu USA:ssa Newbery Honor Award –nuortenkirjapalkinnolla vuonna 2009.

PA

Puukansan tarina

Veikko Huovinen: Puukansan tarina. Otava, 1984

Kuvat: Veikko Polameri

”Mutta kauneinta, syvintä, rahoittavinta oli tuulen kulku metsän kutreilla. Miljoonat neulaset ja lehdet sousivat, tanssivat, suhisivat, kuiskailivat, humisivat. Metsän jättiläismäinen turkki aaltoili, loimahteli, riippakoivun oksat liehuivat kuin liinat ja haavanlehdet liplattivat…”


Syksyn ensimmäisessä lukupiirissä 14.9.2011oli aiheena Puukansan tarina. Lukupiiriin osallistui viitisentoista Huovisen ystävää.

Puukansan tarina on nimensä mukaan kaunokirjallisuutta. Aikalaisarvion mukaisesti se on sekä kasvioppia, biologiaa, elinkeino- ja kulttuurihistoriaa että runoutta. Se ilmestyi ensin piirroskuvin, sitten Eero Kemilän valokuvin kuvitettuna. Hannu Hautalan valokuvin kuvitettu painos ilmestyi suomeksi vuonna 1994 ja se on käännetty englanniksi ja saksaksi.

Ilmestymisvuotenaan se oli ensimmäisen Finlandia-palkinnon ehdokkaana, seuraavana vuonna Veikko Huovinen sai kirjastaan valtion tiedonjulkistamispalkinnon.

Kirja on löytänyt tiensä lukuisien metsänystävien lahjapakettiin, se on kulunut repaleiseksi repussa ja sen sivut ovat käpertyneet kippuraan yöpöydällä paljosta selailusta. Se on kirja, joka ei tyhjene yhdellä lukemalla.

Lukupiirin keskustelussa ihailtiin Huovisen syvää asiantuntemusta, herkkyyttä ja kykyä kirjoittaa kirja, jossa pääosassa ei ole ihminen vaan puut, metsä ja sen asukkaat. Juha Väisänen on laskenut kirjassa esiintyvän lajirunsauden. Puiden ja kasvien lisäksi kirjasta löytyy lintuja 63 lajia, nisäkkäitä 13, hyönteisiä 26, matelijoita 3 ja kaloja 5 eri lajia.

Metsän 130 vuotisen historian ja luonnon kiertokulun tarkkailu sopisi hyvin oppikirjaksi, päätimmekin muuttaa koulujen opetussuunnitelmia tältä osin : ).

Kirjakaupoista "Puukansan tarinaa" ei enää löydä. Vuosi 2012 on kirjailijan juhlavuosi, vetoammekin kustantajaan, että tästä Huovisen pääteoksesta saataisiin uusi painos uusien sukupolvien luettavaksi.

Lopuksi vielä koko komea listaus:

LINNUT

kurki, hiirihaukka, kalasääski, huuhkaja, liro, valkoviklo, muuttohaukka, metsähanhi, korppi, närhi. metso, teeri, kanahaukka, käki, palokärki, joutsen, laulurastas, käpylintu, järripeippo, pyy, riekko, kotka, liro, tavi

haapana, rantasipi, suokukko, sepelkyyhky, tiira, harakka, punakylkirastas, kulorastas, suopöllö, kirjekyyhky, varpushaukka, ampuhaukka, nuolihaukka, tuulihaukka, viirupöllö, varpuspöllö, puukiipijä, hiiripöllö, sarvipöllö, helmipöllö, pikkutikka, pohjantikka, käpytikka, valkoselkätikka, kottarainen, kirjosieppo, talitiainen, peipponen, uunilintu, pikkukäpylintu, punatulkku, tilhi, kaakkuri, kuovi, suokukko, taivaanvuohi, metsäviklo, kuikka

62 LAJIA

NISÄKKÄÄT

myyrä, päästainen, jänis, näätä, hirvi, kettu, karhu, koira, susi, metsäpeura, orava, vesimyyrä, majava

13 LAJIA

HYÖNTEISET

sääski, ampiainen, kulokauniainen, nelikuoppakauniainen, kulokaarnakuoriainen, nahkuri, suutari, mustajäärä, mantokuoriainen, tähtikirjaaja, hevosmuurahainen, punamuurahainen, kirva, ruskomuurahainen,

mäntypistiäinen, mäntypistiäislamuri, ytimennäivertäjä, latvapikikärsäkäs, pystynävertäjä, tukkimiehentäi,

kääriäisperhonen, punalatikka, vainokainen, mäntykehrääjä, kavaltajapistiäinen, puuntuhooja

26 LAJIA

MATELIJAT

sisilisko, käärme, sammakko

KALAT

ahven, hauki, säyne, muikku, kuore.

(lmt)

WHITESNAKE: Forevermore

WHITESNAKE: Forevermore
Frontiers Records p2011

Tunnustan olevani lapsellisen viehättynyt kitarasooloista. Syynä on varmaankin jo yli 30 vuotta kestänyt läheinen suhde raskaaseen rockiin ja kitarasankaruushan on olennainen osa kyseisen musiikkigenren perusluonnetta.

Brittiläisen Whitesnaken uutuuslevy Forevermore on nimenomaan täyteen pakattu mitä mehevimpiä kitarasooloja kohtuullisen tukevien rockraamien puitteissa esitettynä. Jo vuonna 1978 perustettu bändi on luonut nahkansa useampaankin kertaan ja uraan on mahtunut niin nousuja kuin laskuja. Viime vuodet erilaisten ääniongelmien kanssa painiskellut yhtyeen legendaarinen vokalisti David Coverdale on kuitenkin saanut tälle levylle puristettua vaihteeksi aika toimivan yhdistelmän sokerihuurrettuja balladeja kuin myös tanakammin potkivia raskaampia biisejä.

Whitesnakessa miehistöt ovat vaihtuneet uran varrella tiheään tahtiin mutta Coverdale on kuitenkin pitänyt aina mukanaan osaavia kitaristeja. Tällä hetkellä kitaraa soittavat mm. Dio -yhtyeessä jo aikoinaan vaikuttanut Doug Aldrich ja monissa kokoonpanoissa niin ikään karaistunut Reb Beach. Miehet pitävätkin Forevermorella riffit tiukkoina ja soolot monipuolisina. Myös Coverdalen ääni tuntuu toimivat ilman ongelmia. Levyn tuotannollinen puoli onkin ajanmukaisessa kunnossa ja levy kuulostaa kaikin puolin huolellisesti toteutetulta ja tuoreelta.

Levyllä olevista 13 kappaleesta All out of luck, My evil ways ja Dogs in the streets ovat mieleenpainuvimpia. Eihän Whitesnake tällä levyllä enää klassikkoja synnytä mutta kiemurtelee kuitenkin yllättävän eloisasti. Ikäisekseen.

KK

Mirja Tervo: Huimaavat korot

Mirja Tervo: Huimaavat korot: luksuskenkien vaarallinen viehätys. Atena, 2010.
Kansi: Aino Ahtiainen

”Huimaavat korot” on tietokirja, mutta sitä voi lukea kuin hyvin kirjoitettua ajanvieteromaania. Se on kurkistus suurkaupungin luksuselämään kenkämyyjän näkökulmasta.

Kenkäsalonki on muodin pyhättö, jonne asiakkaat saapuvat toteuttamaan unelmiaan tai kuluttamaan aikaa. Onko kyseessä varakas, keski-ikäinen nainen, jolle päivän sisältö on tuhannen dollarin kenkäostos. Asiakas, joka ei varmasti palauta ostoksiaan. Vai onko kyseessä ajanhaaskaaja, joka ei koskaan löydä etsimäänsä tai joka varaa kengät, joita ei ole aikonutkaan ostaa. Asiakkaan arviointi ja sopivan kengän löytäminen on myyjän ammattitaidon mitta.

Amerikkalaisen työyhteisön kuvaus puistattaa. Tässä hienostuneessa ympäristössä kontrolli on piinkovaa, tulosta on synnyttävä. Kilpailu myyntiprosenteista asettaa myyjät vastakkain. ”Emeritaa” tai ”emerituseunukkia” voidaan kunnioittaa, mutta omasta asiakkaasta ei luovuta missään tilanteessa.

Muotikenkien markkinointi on mielikuvabisnestä, jolla houkutellaan yhä uusien tuotteiden ostoon. Tuliterät merkkikorkokengät ovat monelle naiselle itsetunnon kohotusta, joka ruokkii kateutta ja ihastusta, tarjoaa yllätyksiä ja puheenaiheen. Useimmat miehet näkevät vain sääret, eivät kenkiä.

Mirja Kurki on etnologi ja tutkija, joka työskenteli yli vuoden hienossa kenkäsalongissa New Yorkissa. Hän kertoo herkullisia yksityiskohtia, taustoittaa, yhdistelee ja yleistää koukuttavasti. Teos on johdanto korkokenkämuodin huippuihin, mutta myös kenkien kulttuurihistoriaan. Se kertoo mitä ovat korkokenkäheimojen toteemit, kapitalismin jalkasotilaat, pohjelihasimitaatio tai cicisbeo. Kirjan lopussa on runsas, kommentoitu kirjaluettelo, lähdeluettelo sekä perusteellinen hakemisto. (lmt)

Kirjaston lukupiiri syksyllä 2011

Lukupiiri jatkaa Veikko Huovisen teoksiin tutustumista seuraavsti:

ke 14.9. Puukansan tarina (Otava 1984)
ke 12.10. Matikanopettaja (Otava 1986)
ke 16.11. Joe-setä (WSOY 1988)
ke 7.12. Kasinomies Tom (Otava 1990)

Lukupiiri on kaikille avoin. Tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan!


Pekka Kuisma esitti Paltaniemen kirjapäivillä heinäkuussa 2011 lukijapuheenvuoron, joka on kaikkien iloksi luettavissa seuraavasta linkistä:
"Miten luen ja ymmärrän Veikko Huovisen tekstiä"


Lisätietoja
Leena Marja Tikkanen
044-7100432
leenamarja.tikkanen@kajaani.fi


"Näin siis oli alkanut - salassa, rujoksi palaneen rytöisen maan pinnalla - tuo ihmeellinen tapahtuma, elävän olion syntymä, kasvu ja kehittyminen. Mitättömässä siemenessä piili vuosituhantinen perimätieto, kaava ja ohjeet siitä miten kasvaa suureksi puuksi ja elää ehkä vuosisatoja suuren puukansan yhtenä jäsenenä. Solujen jakaantuminen, tuo kasvamisen ilmentymä, oli tiukasti kurinalaista. Solujen lisääntyminen tapahtui kuin yhteisen suunnitelman mukaisesti, tavoitteena sopusuhtaisesti toimiva kokonaisuus, jossa oli paljon erikoistuneita osia omine tehtävineen."Veikko Huovinen: Puukansan tarina,1984

Virpi Adamsson: Pieni pärekorityttö

Virpi Adamsson: Pieni pärekorityttö. Mediatalo Virpi Adamsson. 2010.

Pieni pärekorityttö kertoo ekaluokkalaisesta Hymy-tytöstä, joka asuu isoisänsä kanssa. Isoisä on taitava päretöiden tekijä ja Hymy seuraa pärekorien tekoa vierestä auttaen taitojensa mukaan. Tarina sijoittuu 1970-luvun alkuun maaseudulle ja kirjassa kuvataan tuon ajan elämänmenoa, arvostuksia ja tapoja.

Hymy pitää isoisälleen seuraa maaseudulla ja hänen muu perheensä asuu kaupungissa. Hymy on arka ja pelokas tyttö, jolla on vilkas mielikuvitus. Ystävänään hänellä on puhuva kani Porkkana. Porkkana auttaa Hymyä ymmärtämään asioita parhain päin, auttaa ja lohduttaa kiperissä tilanteissa varsinkin kun Hymy aloittaa koulun, jossa on vanhan ajan mukaisesti kova kuri ja ankaralta tuntuva opettaja.

Hymyn isoisä tekee päretöitään ulkorakennuksessa, pajassa, jossa Hymykin työskentelee koulun jälkeen isoisän apuna. Hymyn tehtävänä on mm. ”karustaa” pärekoppiin tulevia sankoja. Tarinassa kuvaillaan myös pärekorien teon eri vaiheita ja käytetään aiheeseen liittyvää sanastoa. Kun isoisä ja Hymy saavat pärekoreja valmiiksi, pakkaavat he korit isoisän autoon ja lähtevät viikonloppuna myymään niitä ovelta ovelle.

Pieni pärekorityttö on nostalginen 1970-luvun alun lapsuuden kuvaus. Moni tuona aikana lapsuuttaan elänyt löytää teoksesta vanhoja tuttuja ilmiöitä ja lapsuuden tuntemuksia.

Metsämiesten säätiö on avustanut teoksen julkaisua metsäkulttuurin tukemiseksi. Kuvituksen teokseen on tehnyt Anu Mykrä. Teoksen lopussa on päretyösanastoa Kankaanpään murteella. PA.