Thor

Marvel-sarjakuvissa viitisenkymmentä vuotta seikkaillut Thor on myös saanut oman elokuvansa sarjakuva-elokuvien buumissa.

Pääjumala Odin (Anthony Hopkins) on siirtymässä sivuun Asgårdin kuninkaan paikalta ja uudeksi pääjehuksi on ehdolla veljekset Thor (Chris Hemsworth) ja Loki (Tom Hiddleston). Tästäpä tietenkin seuraa kateutta ja muita jännitteitä veljesten välille, koska perinteisesti esikoinen valitaan uudeksi kuninkaaksi ja kuopus jää nuolemaan näppejään. Asiat kuitenkin mutkistuvat Thorin ylimielisyyden vuoksi ja Odin karkottaa hänet Asgårdista, ja minnekäs muualle kuin Maahan. Thor myös menettää Mjölnir-vasaransa. Maassa Thor törmää (kirjaimellisesti) tutkija Jane Fosteriin (Natalie Portman) esikuntineen. Tästä alkaa Thorin matka paremmaksi ”ihmiseksi”, vasaransa etsintä ja Asgårdiin paluu.

Leffa sisältää ryminää ihan omiksi tarpeiksi. Mäiske on sopivan sarjakuvamaista, joten ikärajaksi on saatu laajempaa katsojakuntaa silmällä pitäen K12. Thor menee allekirjoittaneen listoilla 2000-luvulla tehtyjen Marvel-leffojen kärkikaartiin ensimmäisen Iron Manin ja X-Menien kannoille. Tällainen 80-luvun Marvel-sarjakuvien ystävä viihtyi leffan parissa varsin hyvin vajaan kaksituntisen. Tehosteet toimii, vauhtia riittää ja pääosien näyttelijät hoitavat hommansa. Hemsworthilla on sen verran hauiksessa papua, että täyttää Thorin mitat. Leffaan on saatu sopivasti huumoria. Thor myös sisältää tarkkaavaisille pieniä viittauksia sarjakuvamaailmaan. Tarina etenee jouhevasti, lieneekö syynä tämäntyyliselle leffalle yllättävä ohjaaja Kenneth ”Shakespeare” Branagh. Myös leffan äänimaailma potkii mukavasti, ainakin jos sitä kuulostelee kohtalaisella vahvistimella 5.1 -kaiutinsysteemeineen.

Kuten muissakin viimevuosien Marvel-elokuvissa, lopputekstien jälkeen on pienet maistiaiset tulevasta. Laatuleffa, laatutoteutus ja myös itse dvd:n laatu kestää vertailun. Viihdyttävä sarjisleffa!

JO

SLASH: Made in Stoke 24/7/11

SLASH: Made in Stoke 24/7/11
Armoury Records p2011

Parhaiten entisenä Guns N´ Roses kitaristina tunnetuksi tullut Slash on koostanut eräänlaisen best of -kokoelman uransa vaiheista, kun mieheltä on julkaistu tupla live levy nimeltään Made in Stoke 24/7/11. Kahdelta levyltä löytyy nimittäin hyvin monipuolinen läpileikkaus kappaleista, joita on julkaistu aiemmin Guns N´ Roses, Slash´s Snakepit ja Velvet Revolver yhtyeiden puitteissa.

Slashin edellisestä soololevystä poiketen, nyt kuullaan vain yhtä laulusolistia. Ratkaisu on toimiva ja Myles Kennedy hoitaa homman erinomaisesti, luoden levylle yhtenäisen ja vahvan laulusoundin. Itse asiassa koko muukin yhtye ja eritoten maestro itse, on kautta linjan erinomaisessa vireessä ja tutut ja vähemmän tutut kappaleet saavat tanakkaa päivitystä tähän päivään.

Sweet child o’ mine, Paradise city, Rocket Queen, Civil war jne. ovat kaikille Guns N´ Roses faneille tuttuja biisejä ja komeasti ne kulkevat livenä tälläkin kertaa. Kennedyn laulu kuulostaa paikoin hämmästyttävän samalta kuin W. Axl Rosella aikoinaan, joten nykyversiot kappaleista ovat hyvinkin alkuperäisen veroisia elleivät jopa vahvempia vetoja.

Slashin levyuutuus on luonnollisesti pakollinen tapaus miehen faneille mutta erittäin tutustumisen arvoinen myös kaikille miestä vähemmän kuunnelleille rockin ystäville. (KK)

Mediamaassa: tarinoita lapsista ja mediasta

Mediamaassa: tarinoita lapsista ja mediasta. Toim. Tittamari Marttinen. Saarnikirjat. 2011.

Mediamaassa-kirja sisältää seitsemän tarinaa lapsista median parissa. Kirjoittajat ovat tunnettuja suomalaisia lastenkirjailijoita. Teos on julkaistu opetus- ja kulttuuriministeriön Lapset ja media –kokonaisuuden tuella.

Suvi on seitsemänvuotias tyttö, jonka paras kaveri Heta on muuttanut perheensä kanssa ulkomaille. Syntymäpäivänään Suvi saa lahjaksi mm. tietokoneen ja vaikka lahja ei häntä alkuun kiinnostakaan, löytää hän kohta mahdollisuuden olla sitä kautta yhteydessä kaveriinsa toiseen maahan. Suvi keksii monia uusia mahdollisuuksia yhteydenpidolle.

Iiro on innokas tietokonepelien pelaaja ja aika tietokoneella tahtoo vierähtää ohi sovitun aikamäärän, kun ei ole muuta tekemistä. Mummolassa vaarin ja mummon kanssa löytyy kaikenlaista tekemistä ja tällä kertaa vaari on kehitellyt mainion keinon luonnon tarkkailuun.

Muissa tarinoissa kerrotaan mm. Kuusipuiston koulusta, jossa oppilaat suunnittelevat koululle nettisivuja sisältönä mm. blogeja, tarinoita ja kirja-arvioita; Evasta, joka opettelee vasta lukemaan ja jonka luona vierailee aakkosrosvo; äidistä ja tyttärestä, joiden suosikkielokuva saa kyyneleet silmiin molemmille; virtuaalilemmikistä, jolla voi harjoitella lemmikin vastuullista hoitamista.

Tarinat ovat fiktiota ja kertovat tavoista hyödyntää mediaa lasten elämän erilaisissa tilanteissa. Tarinoissa korostetaan lasten ja vanhempien yhdessä tekemistä ja vanhempien läsnä oloa mediamaailmassa. Teoksessa vinkataan myös lasten verkkosivustolle www.okariino.fi, josta löytyy vinkkejä mm. kivoista kirjoista ja jonne voi kirjoittaa vaikkapa omia tarinoita. PA

Murakami, Haruki: Norwegian wood

Haruki Murakami: Norwegian wood.

Suomentanut: Aleksi Milonoff.
Tammi, 2012 (Keltainen kirjasto). 426 s.

Kipeän kaunis nuoruus palaa Toru Watanaben mieleen Beatlesien Norwegian Wood kappaleen myötä. "I once had a girl or should I say she once had me..."

On vuosi 1969 Tokiossa. Ystävänsä kuoleman jälkeen Toru rakastuu tämän morsiameen Naokoon, joka lähtee toipumaan surustaan hoitoyhteisöön. Se on omalaatuinen, eristetty kommuuni, jossa hoidettavien ja hoitajien välistä eroa ei oikein huomaa. Naoko vaipuu yhä syvempään masennukseen. Naokon huonetoveri Reiko toimii viestien välittäjänä ja kiinnostuu itsekin Torusta.

Toru kaipaa rakastettuaan, mutta toverit houkuttelevat yksinäisen nuorukaisen mukaansa. Itsevarma Nagasawa tutustuttaa Torun Tokion yöelämään. Ennakkoluuloton ja teräväsanainen Midori piirittää Torua. Harva osaa tiivistää pornoelokuvan katsomon tunnelman yhtä herkullisesti kuin Midori. Suhtautuminen vaikeaan perhetilanteeseen on mutkaton: "Jos paskan peseminen vaatii myötätuntoa, minä olen kyllä sata kertaa myötätuntoisempi kuin muut! ”

Kirja kuvaa opiskelijaelämää ja sen kuohuntaa 60-luvulla. Politiikkaa puhutaan opintopiireissä ja luennoilla. Seksi on vapaata, mutta lesbosuhteen paljastuminen on kuin kuolemantuomio.

Murakami kertoo miten vaikeaa on kasvaa aikuiseksi, mitä on ystävyys ja huolenpito, mitä on rakkaus. Muistelmana kirjoitettu tarina etenee melodisesti ja surumielisesti kuin Beatles-sävelmä.

Haruki Murakamilta on  suomennettu yhteensä neljä teosta, joista varsinkin "Sputnik, rakastettuni" ja "Kafka rannalla" ovat saavuttaneet suuren suosion. Nyt suomennettu "Norwegian Wood" on kirjoitettu niitä aikaisemmin. Kirja oli Murakamin kansainvälinen läpimurtoteos. Sen pohjalta tehty elokuva esitetään Kajaanin elokuvakerhossa helmikuun alussa. Mielenkiintoista nähdä miten tarina on muuntunut elokuvaksi. (lmt)

Greensleeves : English Pastoral Music

Greensleeves : English Pastoral Music
HNH International 2004

Seesteistä maalaistunnelmaa musiikin avulla kuvaillaan levyllä Greensleeves. Kautta aikain säveltäjät ovat saaneet virikkeitä kansanmusiikista, tällä levyllä esitellään englantilaisten säveltäjien tuotantoa.

Ralph Vaughan Williams oli aikansa (1872-1958) johtavia säveltäjiä. Hän oli kiinnostunut kansanmusiikista sävelsi mm. pastoraalisinfonian ja keräsi Etelä-Englannista kansanmusiikkikappaleita. Kansansävelmä Greensleeves on peräisin 1500-luvulta ja siitä on tehty useita sovituksia. Tunnetuimpia on levyllä oleva Vaughan Williamsin orkesteriversio Fantasia on Greensleeves. Se sisältyy oopperaan Sir John in Love, joka puolestaan pohjautuu Shakespearen tekstiin Merry Wives of Windsor.

Greensleeves tunnetaan myös joululauluna What Child is this sekä poliittisena balladina.

Levyltä löytyy myös Ronald Bingen iki-ihana Elisabetin serenadi. Binge erikoistui viihdemusiikkiin ja soitti mykkäfilmien taustaorkestereissa. 1950-luvulla hän toimi Mantovanin orkesterin sovittajana ja omisti Elisabetin serenadin orkesterille.

Muita levyn säveltäjänimiä ovat mm. Gustav Holst, Frederic Delius ja Edward Elgar.

Jos talvi pitkästyttää, voi tätä levyä kuuntelemalla siirtyä mielessään haaveilemaan kesän vihreistä niityistä. (HH)

Itse ilkimys - Despicaple Me

Itse ilkimys - Despicaple Me (Dvd)


Gru (äänenä Steve Carell) on superkonna, jolla on hallussaan ykkösilkimyksen titteli. Vector (Jason Segel) on uusi rikollinen, joka on noussut kovaksi kilpailijaksi. Sisuuntunut Gru päättääkin tehdä kaikkien aikojen rikoksen: hän aikoo kaapata kuun taivaalta. Tässä apunaan hän suunnittelee käyttävänsä kutistusvekotinta, joka hänen on ensin hankittava käsiinsä. Vector on tämänkin suunnitelman esteenä. Grun apuna rikossuunnitelmissa ovat salaisessa laboratoriossa hääräävät uskolliset keltaiset pikkukätyrit ja tohtori Nefario (Russell Brand). Gru myös adoptoi kolme orpotyttöä, joita hän häikäilemättä käyttää kieroihin suunnitelmiinsa.

Itse ilkimys ei aivan pärjää Pixarin (mm. Wall-E) tai Dreamworksin parhaille animaatioille, mutta ei ole heikoimmasta päästä. Huvittavia hetkiä riittää aikuisillekin ihan riittävästi, vaikka kunnon nauruja elokuva harvemmin irrottaa. Ehkä hauskinta antia ovat Grun pallopäiset pikkukätyrit, joiden osittain käsittämättömille mongerruksille ja toilailuille allekirjoittanut jaksoi aina hörähdellä. Elokuvan pohjajuoni on ennalta arvattava: ilkeinkin ilkimys muuttuu kilttiäkin kiltimmäksi pehmoksi ja sitä rataa. Ainakaan aikuiskatsojalle tällainen peruskliseinen juoni ei tarjoa mitään uutta. Huumori on nykyanimaatioille tyypillistä "jokaiselle jotakin" eli niin lapset (ehkä perheen pienimpiä lukuun ottamatta) kuin aikuisetkin voivat huoletta istua elokuvan pariin, eikä kellään käy aika pitkäksi. Nimekkäät ääninäyttelijät vetävät roolinsa ihan mukiinmenevästi. Suomeksi dubattua versiota en voi kommentoida, koska katsastin elokuvan alkuperäisversiona.

Itse ilkimys tarjoaa hauskaa ja laadukasta animaatioelokuvaa, jonka hengästyttävää vauhtia katsoessa ei pitkästy. Levyn ekstramateriaalikin on katsomisen arvoista.

Kakkososaa odotellessa...

JO