Kirjallisuusluento ke 22.5.2013 klo 17

Kirjallisuuden politiikkaa käsittelevää väitöskirjaa tekevä, kansainvälisen politiikan tohtoriopiskelija, YTM

Heikki Sirviö:

"Satiirin pohjoinen ulottuvuus Haanpään, Huovisen, Erno Paasilinnan, Rosa Liksomin ja M-P Heikkisen kirjallisuudessa"

Luento on kaikille avoin ja maksuton.

Tervetuloa !

Ende, Michael: Momo

Michael Ende: Momo - merkillinen tarina harmaista herroista ja tytöstä, joka antoi ihmisille takaisin ajan. Suom. Marikki Makkonen. WSOY. 1977.


Michael Enden klassikkokirja Momo julkaistiin ensimmäisen kerran 40 vuotta sitten Saksassa vuonna 1973. Kirja kertoo pienestä Momo-tytöstä, jolla on ihmeellinen taito kuunnella ihmisiä omalla erityisellä tavallaan. Ja ihmiset puhuvat hänelle. Momo saa paljon ystäviä ja hänellä on aikaa heille ja heidän iloilleen ja suruilleen.

Seudulle on alkanut ilmestyä harmaita herroja, jotka huomiota herättämättä houkuttelevat ihmisiä säästämään aikaansa. Heidän mielestään aikaa ei ole tuhlattavaksi. He saavat ihmiset kiirehtimään, lopettamaan turhat jaarittelut. Juttelemiset ovat heidän mielestään hukkaan heitettyä aikaa.

Vähitellen harmaiden herrojen vaikutusvalta kasvaa varsinkin aikuisten keskuudessa. Lapset jäävät vaille aikuisten huomiota. Momo on ainoa, joka huomaa harmaiden herrojen ilmaantumisen. Muut eivät heitä näe, vaikka heitä on yhä enemmän. Niinpä Momo yrittää ystäviensä avulla taistella harmaita herroja vastaan, mutta lopulta kaikki ovat harmaiden herrojen vallassa paitsi Momo.

Hänen avukseen tulee kilpikonna, joka johdattaa hänet mestari Horan luo. Mestari asuu ei-koskaan-kujalla ei-missään-talossa. Yhdessä he ryhtyvät pelastamaan aikaa aikavarkaiden käsistä. Harmaat herrat ovat koonneet ihmisten säästämää aikaa aikavarastoihin ja elävät siitä. Momo ottaa tehtäväkseen paljastaa näiden varastojen paikan, mutta sitä ennen aika on pysäytettävä.

Michael Enden kirja on jännittävä fantasiatarina, josta löytyy mielenkiintoisia filosofisia ajatuksia ajasta, elämästä ja sen tarkoituksesta. Teoksen pohjalta on Routa valmistanut tanssiteatteriesityksen lapsille. Esitys saa ensi-iltansa Generaattorilla 6.4.13. PA

Mikael Niemi: Veden viemää

Mikael Niemi: Veden viemää. Like, 2013
Alkuteos: Falvatten, 2012
Suomentanut: Jaana Nikula

”Vincent retkotti mahallaan sen miehen sylissä jota hän halveksi eniten maailmassa. Juuri sen miehen reisien päällä hän makasi ja kiukutteli kuin kömpelö lapsi joka ei tajua miten siinä niin oli käynyt. Helikopterin melu hukutti hänen kiljumisensa alleen, ohjaamo kallisteli sinne tänne, he olivat Vincentin helvetillisessä leikkikalussa.”

Suorvan pato Luulajanjoessa on murtunut, vesi vyöryy jokilaaksoon, ja tsunamin kaltainen aalto syöksyy kohti Pohjanlahtea. Virta vie mukaansa kaiken, puut, veneet, autot ja talot, eläimet ja ihmiset. Viestintäyhteydet katkeavat, apua ei saada.

Lukija kamppailee veden varaan jääneiden kanssa raivoisien vesimassojen keskellä. Tarkan kuvauksen ansiosta henkilöiden kohtaloihin eläytyy henkeään pidättäen. Kuka pystyy ajattelemaan selkeästi ja saa yllättäviä voimia paniikissa, kuka luovuttaa. Miten alhaisimmat vaistot heräävät oman hengen pelastamiseksi. Tulva-aalto on armoton, se nielaisee hyviä, mutta voi säästää pahoja.

Mikael Niemi on kirjoittanut vauhdikkaan romaanin, jota on vaikea laskea käsistään ennen viimeistä sivua. Jännittävyyttä lisää ajallinen ja paikallinen läheisyys. Kirja muistuttaa ihmisen voimattomuudesta luonnonvoimien keskellä, vaikka se ei maailmanlaajuista ekokatastrofia povaakaan.

Pohjoismaisten kertojien synkkiä tulevaisuudenkuvia:

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja, Teos 2012
Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa, Tammi 2005
P.C. Jersild: Jälkeen vedenpaisumuksen, Tammi 1983

Koti-Kajaani 16.3.2013 - lmt

Men In Black 3

Men in Black 3 (dvd)


Miehet mustissa matkustaa tällä kertaa ajassa taaksepäin. Pääosissa nähdään jälleen agentit J (Will Smith) ja K (Josh Brolin/Tommy Lee Jones). K on kehissä pääasiassa vuoden 1969 versiona. Tällä kertaa J:n ja K:n harmina on superroisto Boris (Jemaine Clement), joka pakenee vankityrmästään ja suuntaa menneisyyteen. Boris yrittää muuttaa tapahtumia listimällä K:n ennen kuin tämä kerkeää passittaa hänet kaltereiden taakse.

Juoni on hyvin tyypillinen aikamatkailutarinoille, eikä ole kummoinen ja logiikassa on aukkoja kuin kalaverkossa. Menneisyydessä huumoria revitään mm. 1960-luvun rasismista ja Andy Warholista. Tämän tyylisiin elokuviin ei tietysti mennä mitään syvällisiä juonikulkuja katsastamaan, mutta käsikirjoittajat olisivat voineet edes yrittää. Will Smith ja erityisesti Tommy Lee Jones ovat hakeneet taas mukavan palkkashekin enempiä yrittämättä. Smithin ja Josh Brolinin kemia tosin toimii varsin hyvin ja Brolin tekeekin Borista näyttelevän Clementin ohella leffan parasta työtä.

On todettava, että kolmas osa on valitettavan väsähtänyt tapaus, tosin kakkonenkin oli tyhjänpäiväinen hutaisu. Ykkösosa oli reipasta meininkiä ja siihen olisi voitu jäädä. Tehosteet ovat näyttäviä, kuten aiemmissakin osissa. Osa kohtauksista on selvästi rakennettu kolmea deetä silmällä pitäen ja näyttävät 2D-versiona vähän hoopoilta. Ohjaaja Barry Sonnenfeld on tehnyt parempiakin leffoja.

Men in Black 3 kuuluu siihen osastoon elokuvia, että aivot kannattaa jättää mahdollisimman kauaksi narikkaan ja yrittää viihtyä leffan parissa. Plussat siitä, että elokuvaa ei ole venytetty aivan ylipitkäksi.

JO

Nikolai Gogol Kuolleet sielut

Nikolai Gogol Kuolleet sielut


Lukupiirissä 30.1.2013

Lähes kaksikymmentä lukijaa oli kokoontunut Kajaanin kaupunginkirjastoon keskustelemaan Nikolai Gogolin Kuolleista sieluista, joka julkaistiin suomeksi ensimmäisen kerran vuonna 1882.

Voiko klassikon voi lukea ilman kirjallisuustieteen arvosanaa, mikä on sen anti nykylukijalle?

Kirjailija Gogol on yksi venäläisen realismin aloittajista, ja teosta voi lukea loistavana historian ja ajan kuvana. Se kertoo 1830-luvun maaorjuudesta, virkamiehistä, venäläisistä juhlista ja seurapiireistä. Se sisältää tarkkoja kuvauksia kitsaimman maanomistajan oloista rikkaimpien kanssavaeltajien elämään. Kuvaus vastaa mielikuvaa joka monilla on venäläisistä – vai onko vaikutus ollutkin toisin päin, kirjallisuus ja elokuvat ovat muokanneet mielikuvaa?

Tšitšikov kiertelee aatelisten maanomistajien parissa ostamassa kuolleita sieluja. Aateliset voivat käydä kauppaa talonpojillaan, heitä ostetaan ja myydään kuin metsää tai karjaa. Virkamiehet puolestaan toimivat rahan voimalla, lahjusten antaminen ja saaminen kertautuu virkamiesportaissa ylöspäin mennessä.

Kekseliästä ja rikasta miestä ihaillaan, varsinkin kuvaus naisten käyttäytymisestä on loistava, vaikka ei kovin imarteleva. Kun virkamiehille selviää, totuus Tšitšikovin kaupoista, ovet sulkeutuvat nopeasti. Tšitšikov pakenee paikalta sangen vikkelästi. Hänen kohtalonsa puhuttaa kansaa. Huhun leviämisestä kirjassa on huikean hieno kuvaus.

Gogolin tapa nostaa kirjailijan näkökulma esiin tekstissä tuntuu hyvin modernilta. Monissa nykykirjoissa kertoja kommentoi romaanihenkilöidensä edesottamuksia. Tässä Gogol jopa puolustelee päähenkilöään.

Miten Tšitšikovista oli tullut tällainen konna? Oliko hän läpeensä paha, vai ainoastaan ihminen, joka pyrkii nostamaan elintasoaan käytettävissä olevin keinoin? Mikä oli maan tapa? Jännittävästi uutiset lahjusoikeudenkäynneistä ja maan tavasta sitoivat kuvauksen nykyaikaan. Ihmisluonto ei ole muuttunut miksikään vuosisatojen kuluessa. Klassikon sanoma ei vanhene. Rikkauden edessä me kumarramme ehkä pahemmin kuin koskaan.

Nikolai Gogol asui pitkiä aikoja ulkomailla eikä ollut elinaikanaan ollenkaan suosittu, mutta suuri rakkaus Venäjän maahan ja sen kansaan säilyivät. Huovisensa lukeneet lukupiiriläiset vertasivat Veikko Huovisen ihmiskuvausta Gogoliin ja totesivat, että Gogol kohteli kansaansa kaikessa raadollisuudessaankin lempeämmin kuin Huovinen. - Huovisen rakkaus nimiin on voinut tarttua täältäkin, esimerkkeinä ”Pietari Savelinpoika Kaukalonpilkka”, ”Lehmäntiili” ja ”Pyörä-Iivana”. Lumisen metsäluonnon kuvaus on kuin ote Puukansan tarinasta. Uudemmista suosikeista tuli mieleen Rosa Liksomin Hytti nro 6, sen ihmiset, luonto, matkustaminen ja ympäristö.

Teoksesta on monia suomennoksia ja painoksia. Kieliasu vaikuttaa lukukokemukseen. Jos yhdelle Jalo Kaliman ja Juhani Konkan vanhahtava suomi on viehättävän vanhanaikaista, toisen lukukokemusta se häiritsee. Uutta käännöstä lukeneet kiittivät sujuvaa tekstiä, jopa kahdeksan rivin lauseet sujuivat huomaamatta. Myös ulkoasulla on väliä. Vanhemmat pokkaripainokset, pienellä fontilla, ruskettuneelle paperille, vaativat enemmän valoa ja kärsivällisyyttä kuin uudet, valkoiselle paperille painetut kirjat.

Joillekin lukijoille Gogoliin tutustuminen sai jäädä ainutkertaiseksi tuttavuudeksi venäläisiin klassikoihin, toisille löytyi uusi kirjallinen maailma. Kirja ei kuitenkaan säilytä arvoaan klassikkona pelkästään akateemisin ansioin. Parhaat tarinat kiinnostavat ja koskettavat moniulotteisuutensa vuoksi hyvin erilaisia lukijoita vuosisadasta toiseen. Kannattaa tarttua klassikkoon.

Muistiin merkitsi LMT

Lapsen oma talvikirja

Suvi Vehmanen, Laila Nevakivi: Lapsen oma talvikirja. Minerva 2012.

Lapsen oma talvikirja kertoo talvipuolesta, joka alkaa talviyöstä lokakuun 14. päivä ja päättyy suviyöhön huhtikuun 14. päivä. Vuoden jako talvipuoleen ja suvipuoleen perustuu vanhaan pohjoismaiseen ajanlaskutapaan.

Teoksessa seurataan haltijatyttö Pulmun liikkumista luonnossa läpi talvikauden. Pulmu tarkkailee asioita ja kirjoittaa retkillään merkintöjä vihkoonsa. Hän seuraa eläinten valmistautumista talviunille ja ravintovarastojen keruuta. Siiliä Pulmu avustaa talvikodin etsinnässä. Karhuemo asettuu talvilevolle, joka ei ole pelkkää lepoa koko ajan vaan sen aikana tapahtuu merkittäviä asioita. Pulmu seuraa lepakoiden ja korentojen valmistautumista pitkään talveen. Hän tunnistaa sieniä, joita voi löytää ympäri vuoden.

Pihan pihlajassa Pulmu tapaa tilhiä, jotka tekevät selvää marjoista, muistakin kuin vain pihlajanmarjoista. Joulunalusviikolla löytyy onnea tuova joulukärpänen. Niittykukista on tullut talventörröttäjiä ja ne saavat siemenensä levitettyä lumihangelle lintujen ja tuulen avulla. Pelokas jänis vaihtaa turkkinsa väriä.

Pulmun kaveri peikkopoika Ylli jakaa eläimille peikkometsän runsasta omenasatoa, josta koituu iloa usealle lajille. Kuiskivan kuusen katveessa selviää, mikä auttaa oravaa ja monta lintulajia selviämään talven yli.

Kirjan lopussa on viikkokalenteri, johon nuori lukija voi merkitä ajankohtaan liittyviä luontohavaintojaan. Teos on biologi Suvi Vehmasen ja kuvittaja Laila Nevakiven neljäs yhteinen luonnosta kertova kirja lapsille. Suomen tietokirjailijat ry myönsi syksyllä tekijöille Tietopöllö 2012 –palkinnon tunnustuksena ansiokkaasta lasten ja nuorten tietokirjatyöstä. PA