Myllylahti 2014. 273 s.
Ritva Sarkolan uusin romaani on avainromaani. Sarkola kirjoitti 17 teosta Tuula Sariolan nimissä. Miten ihmeessä, miksi? Tätä arvoitusta olisi jännittävä saada avatuksi.
Ritva Sarkola, romaanissa Kyllikki, on toimittaja, joka kirjoittaa omaan kaupunkilehteen ja avustaa muita lehtiä. Työnsä kautta hän tutustuu kirjailijoiden ja vuorineuvosten boheemielämään, mukana pyörivät niin Tabe Slioor, Ojaharju kuin Saarikoskikin. Sarkola on pitkään ollut Mauri Sariolan uskottu, ja Tuulasta hän saa rinnalleen seikkailuun ja juhlimiseen aina valmiin kumppanin.
Hän sujahtaa Sariolan perheen sisäpiiriin, jopa siskonpetiin, kun uni yllättää. Sarkola on jo kotona kokenut alkoholismin haitat, mutta sortuu itsekin. Lapsuuden traagisista kokemuksista, isästä, ensimmäisestä avioliitosta ja alkoholin turmelemista suhteistaan Sarkola kirjoittaa tarkasti. Hän saa lopulta elämänsä ja ihmissuhteensa kuntoon, kaikki tuntuu olevan hyvin. Kirjoittaminen toisen nimissä kuitenkin jatkuu.
Muutamat todelta tuntuvat, koskettavat kohtaukset toistuvat ”Kivisessä enkelissä” melkein samoin lausein kuin Sarkolan julkaisemassa dekkarissa ”Haamukirjailijan kuolema”.
Tuula Sariolan huolimaton lausahdus johti erikoiseen kirjailijanuraan. ”Kivinen enkeli” kertoo tähän johtavat tapahtumat ja seuraukset. Millaiset siteet sitoivat Ritva Sarkolan ja Tuula Sariolan? Mikä sai Sarkolan kirjoittamaan kymmentuntisia päiviä työhuoneessa, kirjasta seuraavaan, vuodesta toiseen? Siihen kirja ei anna vastausta.
(lmt)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti