Wolfgang Amadeus Mozart : Dancing Mozart

Wolfgang Amadeus Mozart : Dancing Mozart
Alba Records, 2010

Levy Dancing Mozart esittelee W.A.Mozartin “tanssillisen” musiikin säveltäjänä.

1700-luvun suosikkitanssit erosivat toisistaan niin luonteen kuin askelkuvioiden puolesta. Menuetti oli perinteikäs hovitanssi , nopeampi kontratanssi taas oli peräisin englantilaisesta country dancesta, maalaistanssista, joka Wienissä esiintyi ohimenevänä muoti-ilmiönä, usein vinhasti pyörivänä piiritanssina. Saksalainen tanssi oli rahvaan piiritanssi, joka myöhemmin kehittyi ländleriksi ja valssiksi. Sen tyyliin kuuluivat kaikenlaiset hypyt ja loikat, iloisen pyörähtelyn ohella.

Kun Mozart 1787 nimettiin ”keisarillisen ja kuninkaallisen kamarimuusikon” virkaan, hän toivoi, että titteli olisi tuonut hänelle vakaviakin sävellystehtäviä. Toisin kävi, Wienin hovi tilasi häneltä tukuttain tansseja, joita hoviorkesteri esitti karnevaaliaikana kuuluisissa Redouten-saleissa. Mozartin tiedetään itsekin tanssineen juhlissa mielellään.

Levyllä kuullaan Viisi kontratanssia, kuusi saksalaista tanssia, pari marssia ja muutama muu orkesterikappale.

Musiikin esittää Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri Juha Kankaan johdolla. Toimittaja Risto Nordell arvioi levyä osuvasti: Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin Mozartissa yhdistyvät uutta luovalla tavalla pohjalainen suoraselkäisyys, parhaat pelimanniperinteet ja rokokoon puuteripölyisten salien eleganssi. (HH)

Fiami: Galilein elämät

Fiami: Galilein elämät: matka halki tähtitieteen historian. Ursa 2009.

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry on julkaissut teoksen, joka on sarjakuvamuodossa toteutettu huumoria sisältävä tietoteos. Teos on käännös ranskankielisestä alkuteoksesta ja sen on piirtänyt sveitsiläinen sarjakuvien tekijä Fiami.

Teoksessa käsitellään tähtitieteen historiaa, filosofiaa ja mm. matematiikan kehitystä. Teoksessa kuljetaan läpi historian Babylonista vuodesta 568 eaa. Aleksandrian, Intian Kusumpuran, Galilein Padovan, Halleyn ja Newtonin Lontoon kautta nykypäivän koululaisten oppitunnille.

Alkuperäinen teos on käännetty useille kielille ja Sveitsissä teoksen ympärille on rakennettu myös nuorten TV-sarja tähtitieteestä.

Sarjakuvateoksessa kerrotaan hauskasti tähtitieteen kehityksestä ja mm. aikakäsityksemme synnystä. Siitä selviää mm. se, miksi meidän ajanlaskussamme ja geometriassamme on käytössä 60:een perustuva numerojärjestelmä.

Teoksesta selviää myös, miten Mesopotamiassa kehitettiin yksinkertaisia laskutoimituksia monimutkaisten tehtävien ratkaisuun ja millä tavoin kreikkalainen Eratosthenes laski maapallon ympärysmitan. Sormilla laskemiseenkin löytyy konsteja, joita Lähi-idässä on ollut käytössä pitkään.

Ihmisiä on kautta aikojen kiehtonut tähtitaivas ja tähtitaivaan tutkimisella on ollut vaikutusta muiden tieteenalojen kehitykseen. Tämä teos sopii luettavaksi sekä lapsille että aikuisille, mutta matematiikan perustaitojen hallinta auttaa ymmärtämään tarinoita paremmin. PA

Paco Roca: Ryppyjä

Paco Roca: Ryppyjä, suom. Anu Partanen
WSOY, 2010, 104 s.

Alzheimer vammauttaa leikkaamalla ennakoimattomia ja yhä lisääntyviä aukkoja tajuntaan. Se on pelottavaa ja ahdistavaa. Pelkkä tieto ei riitä, hyvä kirja auttaa ymmärtämään myös tunteita.

Sarjakuva ”Ryppyjä” kertoo hoitokotiin joutuvan Emilion vähitellen katoavasta maailmasta ja vaipumisesta tavoittamattomiin, tyhjyyteen. Kun sanat häviävät, kuvat kertovat, kunnes nekin häipyvät.

Kohtaamme dementiakodin asukkaat: rouva Rosario on matkalla Istanbuliin, Miguel toimii välittäjänä, sanansa menettänyt Juan poimii muiden sanoja ja Dolores seuraa miestään toiseen kerrokseen, unohduksen ja unen valtakuntaan. Ilmeikkäästi ja selkeästi piirretyt hahmot ja lämmöllä kuvatut henkilöt koskettavat. Lempeä huumori keventää vakavaa aihetta.

Takakannen taitteessa sarjakuvantekijä kertoo koonneensa kirjaan kertomuksia todellisista ihmisistä. Espanjalainen Paco Roca vieraili Helsingin sarjakuvafestivaaleilla syyskuussa 2010, palkittu teos ”Ryppyjä” on ilmestynyt alun perin ranskaksi.

Eri näkökulmia Alzheimeriin:
John Bayleyn muistelmien pohjalta tehty elokuva ”Iris” (2003) seuraa miten kirjailija Iris Murdoch lopulta itsekin katoaa ”suljettuun kirjaan”.
Kari Enqvist: Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat (2009), biofyysinen selitys ajatteluun, maailmankuvaan ja uskontoon
Lisa Genova : ”Edelleen Alice” (2010) pohtii varhain puhjenneen Alzheimerin seurauksia ja periytymistä.
Saara Kesävuori: ”Hyvä isä” (2008), tyttären hämmennys isän sairastuessa
Richard Taylor: ”Alzheimerin kanssa: minun tarinani” (2008), varhaisen diagnoosin saaneen potilaan kertomus
(lmt)

Veikko Huovinen: Mikäpä tässä

Lukupiiri 19.1.2011

Vuoden ensimmäisessä lukupiirissä oli puitavana kaksi kirjaa. Alla joitakin muistiinpanoja keskustelusta.

Veikko Huovinen : Mikäpä tässä (1969)
- Paljon puhetta viinasta. Viinan avulla pyöritetään niin urheilukilpailuja kuin seminaareja ja kulttuuriakin. Jokainenhan meistä on potentiaalinen juoppo. Juopot ylläpitävät tätä yhteiskuntaa maksamalla huvistaan korkeaa veroa - paitsi ne, jotka itse valmistavat juomansa.
- Huovisen juopot ovat syrjässä, pois tieltä eivätkä muiden haittoina.
- ”Vanhan juopon lähtö” Kun juoppo alkaa olla tarpeeksi raihnainen, hän järjestää lähtönsä itse, siististi, Iltalehteä lukien.
- ”Viinankätkijä” on aivan omaa luokkaansa, kertomus enosta, geokätkeilijöiden isoisästä.
- ”Vuorineuvoksen murros” – terveisiä Pentti Linkolalle ja muille luonnonsuojeluun ja köyhäilyyn hurahtaneille kaupunkilaisille.
- ”Tytöt” on hyvin sympaattinen kuvaus omasta elämästä. Tätä taatelikakkua Veikko Huovinen on myöhemmin muistellut vesi kielellä. Lienevätkö tytöt tiedossa ja tallentaneet oman versionsa Huovisen muistokeräykseen?
- ”Metsämaisteri vaikenee” – on muista poikkeava, totinen ja todentuntuinen tarina porukan ulkopuolelle jättämisestä, jossa pohditaan mitä on ”metsämieshenki”, jotakin reilua…
- Keskusteltiin myös suomalaisten itsetunnosta – Huovinen kirjoittaa usein herroista aika ilkeästi, mutta ei asetu varsinaisesti työläisenkään puolelle.

Leena Marja Tikkanen

Veikko Huovinen : Rasvamaksa

Lukupiiri 19.1.2011

Lukupiirissä keskusteltiin kahdesta Veikko Huovisen teoksesta. Tässä muistiinpanoja "Rasvamaksan" herättämästä keskustelusta.

Veikko Huovinen : Rasvamaksa (1973)
- Monet jutut kommentoivat 1970-luvun ajankohtaisia ilmiöitä, mutta purevat edelleen.
- Ihmissyöntijutut puistattivat. Sallittaisiinko nykyisin tällaisten juttujen painaminen? Mietittiin oliko näiden ihmissyöntikertomusten pohjalla purkaus afrikkalaisia hirmuhallitsijoita vastaan?
- Ensimmäinen juttu ”Rasvamaksa” on antanut nimen Tero Koistisen artikkelille ”Hyvälle maistui Pörhösen maksa: ruokakulttuurisia kohtaamisia Veikko Huovisen tuotannossa”
- ”Ota tyttö ojasta” on yhdistelmä My Fair Ladyä ja Juurakon Huldaa. Onko jokaisen miehen unelma kouluttaa piiasta sopivan sivistynyt vaimo?
- ”Hanhikorppikotka” (kansantarina Liettuasta). Tarinan alussa Liettuassa poikkeavat myös Kalevipoeg Kekkonenas ja Veikas Huovinenas, mutta sen päähenkilö on yksinäinen metsästäjä Anaksimandros Hyrkäs. Hanhikorppikotka on todella mahtavan kokoinen ilmestys : sen pituus on noin metrin ja siipien kärkiväli voi olla yli 2,50 metriä. Aikuinen hanhikorppikotka painaa jopa 10 kiloa. Tämän haavoittuneen jättiläisen Anaksimandros hoivaa terveeksi ja saa siitä ystävän ja hauskan kumppanin metsämökkiinsä. Kunnes on aika vaihtaa ammattia ja maisemaa.
- ”Postia” – ilkkuu läänintaiteilijoita ja julkilausumia. Myös Eino Leino saa terveiset. Huovisen nimien keksintägeneraattori on loistossaan.
- ”Sielunvaellusta” – Veikko Huovisen kirja on kirjoitettu 1973, mutta samalla viikolla kun lukupiiri tätä teosta luki, saimme uutisista kuulla, että suuri osa nykysuomalaisista uskoo sielunvaellukseen. Tässäpä heille oppia: Leevi Sytky siirtyy variksesta matikkaan, kokee elämää koerana ja Alkon paikallisjohtajana ennekuin lähtee kurkena Lappiin. Ei huono.

Leena Marja Tikkanen

Kontio, Tomi: Viidakon kutsu

Tomi Kontio: Viidakon kutsu. Tammi, 2009.

Tomi Kontion kirjan tapahtumat ja viidakko sijoittuvat Kainuuseen. Kirja kertoo 12-vuotiaista Alposta ja Almasta, jotka käyvät koulua etelässä. Kun koulu keväällä loppuu, ystävykset lähtevät Kainuuseen etsimään siellä elävää viidakkoheimoa, vimboja. Alma on unien, näkyjen näkijä, tietäjä, joka on unien kautta saanut tiedon heimon olemassaolosta. Alpo on ikäisekseen hyvin iso ja huomattavan vahva. Ystävykset saapuvat matkallaan Sotkamoon ja vaeltavat metsissä jossain Vuokatin seutuvilla. Eräänä iltana he taas kömpivät telttaansa ja nukahtavat valoisaan kesäyöhön. Yöllä he heräävät säkkipimeydessä. Kun he laittavat päänsä teltan oviaukosta ulos, heihin tartutaan kiinni ja heidät viedään johonkin.

Alpo ja Alma, ”korbitontut” ovat joutuneet viidakkoheimon kylään. He eivät ole vankeja, vaan he pääsevät tutustumaan kyläläisiin ja kylän elämään. He oppivat tuntemaan heimon päällikön, joka suhtautuu heihin erittäin ystävällisesti. He tutustuvat myös kylän outoon poppamieheen. Alpon vahvuudesta on heille paljon hyötyä. Selviää, että kylää uhkaa peto, jonka Alpo tulkitsee karhuksi. Vahvuudellaan Alpo olettaa pystyvänsä karkottamaan pedon, mutta peto osoittautuukin joksikin todella isoksi ja pelottavaksi. Selviää myös, ettei kyseessä olekaan ulkopuolinen uhka. Alpo ja Alma onnistuvat selvittämään kylää uhkaavan mysteerin, mutta yksikään ”korbitonttu” ei ole onnistunut pääsemään viidakosta ulos. Ja heidän pitäisi palata Sotkamon metsistä takaisin etelään. PA