1.10.2012
Haywire
Haywire on ohjaaja Steven Soderberghin (mm. Ocean’s -leffat) toiminnallisempaa tuotantoa. Pääosassa heiluu näyttelijänä tuntematon Gina Carano. Muissa rooleissa nähdään nimekästä kaartia, mm. Ewan McGregor, Channing Tatum, Michael Fassbender, Antonio Banderas, Bill Paxton ja Soderberghin luottonäyttelijä Michael Douglas.
Elokuvan juoni on hyvinkin peruskauraa. Mallory Kane (Carano) on eliittiyksikössä kouluttautunut ja karaistunut ammattilainen, joka kutsutaan hätiin, kun pitää hoidella ns. ikäviä juttuja. Eräs tehtävä ei menekään aivan suunnitelmien mukaan ja Kane huomaa itse olevansa jahdin kohteena. Kane on kuitenkin sen verran kovaa tekoa, että pian osat ovatkin toisin päin eli jahdatusta tulee jahtaaja. Tästä alkaa kissa ja hiiri -leikki, jossa tanner tömisee ja äijää kaatuu.
Tässä toimintapätkässä Caranon näyttelijän kyvyistä ei saa kummoista kuvaa, mutta toimintakohtauksissa hän vakuuttaa ja ei ihme, koska elantonsa hän on kuitenkin tienannut mm. vapaaottelijana. Stuntit Carano hoitelee itse ja se kieltämättä näkyy uskottavuutena mättökohtauksissa. Toimintakohtauksista huokuu fyysisyys eikä niitä ole onneksi vedetty yli niin kuin monessa muussa nykytoimintaelokuvassa. Elokuvan äänimaailma on karsittu ja muutenkin elokuvan ilmaisu on hyvinkin pelkistettyä. Digikikkailu on jätetty muille elokuville. Leikkaustempokin on inhimillinen eikä mitään konekivääritahtia. Caranon ympärille kasatun leffan näyttelijäkaarti ei pääse ihmeitä esittämään, mutta koko kööri hoitaa roolinsa rajoissa hommansa ammattitaidolla.
Haywire on juuri sopivan mittainen toimintagenren edustaja eli napakka puolentoista tunnin rymistely. Elokuva loppuu tyylikkäästi, ilman turhia selittelyjä ja kikkailuja. Oikein toimiva pläjäys omassa tyylilajissaan.
JO
19.9.2012
Örkény, István: 100 minuuttinovellia
István Örkény: 100 minuuttinovellia. Valinnut ja suomentanut Juhani Huotari. - Atena, 2012
"Mitä groteski on?” kysyy ensimmäinen novelli. ”Ottakaa haara-asento, kumartukaa syvään ja katsokaa tässä asennossa pysytellen jalkojenne välistä taaksepäin. Kiitos."
Unkarilaisen kirjailijan István Örkényn syntymästä on tänä vuonna kulunut 100 vuotta. Sen kunniaksi Juhani Huotari on valinnut ja suomentanut laajennetun teoksen Minuuttinovelleja. Kun kirjoilla on taipumus kasvaa yhä runsaammiksi, on lohdullista lukea kokonainen, mieleen jäävä kertomus.
Juutalainen István Örkény joutui työpalveluun rintamalle ja vietti neljä ja puoli vuotta sotavankeudessa Neuvostoliitossa. Unkarin yhteiskuntajärjestelmä vaihtui seitsemän kertaa 1900-luvulla. Kokemuksistaan Örkény kirjoitti groteskeja ja mustan huumorin täyttämiä novelleja. Novellien lisäksi kirjailijalta on suomennettu kolme pienoisromaania.
Novellien aiheina ovat usein sota, ihmisten julmuus toisiaan kohtaan, ilmiannot, käsittämättömät tuomiot nälkä ja puute. Kuolema on läsnä monin tavoin. Kuva kuolleesta isästä kellarissa syöpyy mieleen. Hyytäviä ovat äitiä ja lasta kuvaava "Lumisessa maisemassa kaksi sipulitornia" ja "Teloitusohjesääntö".
"Asiantuntijat" kertoo kahden kreivin hyödyllisistä taidoista hevospaistin hankkimiseksi. Novellissa "Muutama minuutti ulkopolitiikkaa" hankitan ydinpolttoainetta vain yhteen rakettiin, tietysti rauhanomaiseen tarkoitukseen.
Örkenyn ilmaisu on niukkaa, joskus teksti on proosaruno, jossa asettelu tai kuva korostaa sanomaa.
Joistakin aiheista tulee mieleen Veikko Huovisen Lyhyet erikoiset. Tarinoiden unenomainen ja absurdi maailma ovat enemmän sukua Kafkalle tai Leena Krohnin kertomuksille. (lmt)
"Mitä groteski on?” kysyy ensimmäinen novelli. ”Ottakaa haara-asento, kumartukaa syvään ja katsokaa tässä asennossa pysytellen jalkojenne välistä taaksepäin. Kiitos."
Unkarilaisen kirjailijan István Örkényn syntymästä on tänä vuonna kulunut 100 vuotta. Sen kunniaksi Juhani Huotari on valinnut ja suomentanut laajennetun teoksen Minuuttinovelleja. Kun kirjoilla on taipumus kasvaa yhä runsaammiksi, on lohdullista lukea kokonainen, mieleen jäävä kertomus.
Juutalainen István Örkény joutui työpalveluun rintamalle ja vietti neljä ja puoli vuotta sotavankeudessa Neuvostoliitossa. Unkarin yhteiskuntajärjestelmä vaihtui seitsemän kertaa 1900-luvulla. Kokemuksistaan Örkény kirjoitti groteskeja ja mustan huumorin täyttämiä novelleja. Novellien lisäksi kirjailijalta on suomennettu kolme pienoisromaania.
Novellien aiheina ovat usein sota, ihmisten julmuus toisiaan kohtaan, ilmiannot, käsittämättömät tuomiot nälkä ja puute. Kuolema on läsnä monin tavoin. Kuva kuolleesta isästä kellarissa syöpyy mieleen. Hyytäviä ovat äitiä ja lasta kuvaava "Lumisessa maisemassa kaksi sipulitornia" ja "Teloitusohjesääntö".
"Asiantuntijat" kertoo kahden kreivin hyödyllisistä taidoista hevospaistin hankkimiseksi. Novellissa "Muutama minuutti ulkopolitiikkaa" hankitan ydinpolttoainetta vain yhteen rakettiin, tietysti rauhanomaiseen tarkoitukseen.
Örkenyn ilmaisu on niukkaa, joskus teksti on proosaruno, jossa asettelu tai kuva korostaa sanomaa.
Joistakin aiheista tulee mieleen Veikko Huovisen Lyhyet erikoiset. Tarinoiden unenomainen ja absurdi maailma ovat enemmän sukua Kafkalle tai Leena Krohnin kertomuksille. (lmt)
3.9.2012
Celtic women
The rough guide to Celtic women
World Music Network 2012
Kelttiläinen musiikki tunnetaan ainakin akustisista soittimista kuten harpuista, tinapilleistä ja säkkipilleistä. Tälle tupla- cd :lle on koottu naislaulajien esittämää kelttiläistä nykykansanmusiikkia. Laulut pohjautuvat kelttiläisiin tarustoihin, joissa naisia arvostettiin yhtä hyvin heidän ajatustensa kuin olemuksenkin vuoksi. Naiset saattoivat olla myös sotureita ja yhteiskunnassa mukana olevia vaikuttajia. Laulujen teemat ovat ikiaikaisia ; tarinoita menetetystä rakkaudesta, perhe-elämän vaikeuksista, hukkuneista merimiehistä , lauluja merestä jne.
Nykyään kelttialueita ovat Irlanti, Skotlanti, Wales sekä Ranskassa Brittany ja Espanjassa Asturias ja Galicia.Levyn laulajat ovat näiltä alueilta ja viime aikoina tämäntyylinen musiikki on lisännyt suosiotaan kansanmusiikin sisällä. Toinen levy koostuukin kelttiläisistä naislaulajista, joista mainittakoon irlantilainen Cara Dillon sekä skottilainen Julie Fowlis ja toisella levyllä kanadalainen Teresa Doyle esittää geelinkielisen Orrachan –kokoelman lauluja Irlannista.
Levyillä esiintyville laulajille on ominaista lauluäänen kauneus, heleys ja eteerisyys. Laulujen sisältö onkin sitten paljon maanläheisempää. (HH)
World Music Network 2012
Kelttiläinen musiikki tunnetaan ainakin akustisista soittimista kuten harpuista, tinapilleistä ja säkkipilleistä. Tälle tupla- cd :lle on koottu naislaulajien esittämää kelttiläistä nykykansanmusiikkia. Laulut pohjautuvat kelttiläisiin tarustoihin, joissa naisia arvostettiin yhtä hyvin heidän ajatustensa kuin olemuksenkin vuoksi. Naiset saattoivat olla myös sotureita ja yhteiskunnassa mukana olevia vaikuttajia. Laulujen teemat ovat ikiaikaisia ; tarinoita menetetystä rakkaudesta, perhe-elämän vaikeuksista, hukkuneista merimiehistä , lauluja merestä jne.
Nykyään kelttialueita ovat Irlanti, Skotlanti, Wales sekä Ranskassa Brittany ja Espanjassa Asturias ja Galicia.Levyn laulajat ovat näiltä alueilta ja viime aikoina tämäntyylinen musiikki on lisännyt suosiotaan kansanmusiikin sisällä. Toinen levy koostuukin kelttiläisistä naislaulajista, joista mainittakoon irlantilainen Cara Dillon sekä skottilainen Julie Fowlis ja toisella levyllä kanadalainen Teresa Doyle esittää geelinkielisen Orrachan –kokoelman lauluja Irlannista.
Levyillä esiintyville laulajille on ominaista lauluäänen kauneus, heleys ja eteerisyys. Laulujen sisältö onkin sitten paljon maanläheisempää. (HH)
30.8.2012
Lukupiiri syksy 2012
Kirjaston lukupiiri kokoontuu Kajaanin pääkirjaston neuvotteluhuoneessa kerran kuussa. Tapaamisiin on kaikilla vapaa pääsy.
Kajaanin pääkirjastossa ke 12.12.2012 klo 17 alkaen.
Keskustelemme Panu Rajalan teoksesta Hirmuinen humoristi: Veikko Huovisen satiirit ja savotat. WSOY 2012.
Ellette ole voinut tutustua Panu Rajalan teokseen, kirjan loppuluvun
voi lukea myös "Kainuun joulu 2012" -lehdestä.
Kirjaston projektityöntekijä Marja Kettunen on lisännyt Tarinaradioon
lukupiirissä viime kerralla tekemänsä haastattelun. Sitä voi kuunnella linkistä:
Haastattelussa kajaanilaisia lukupiiriläisiä
Haastateltavat: kirjastonhoitaja Leena Marja Tikkanen sekä lukupiiriläiset Arja Mikkonen, Pirkko Mikkonen, Anneli Niskanen ja Juha Väisänen; Haastattelija: Marja Kettunen
Kevään lukemiseksi on ehdotettu Kainuuseen tai kainuulaisiin liittyviä kirjoja,
mielellään naisten kirjoittamia. Alla kirjoja joita ehdotettiin lukupiirissä.
· Markus Nummi: Karkkipäivä (Otava 2012) - Teatterilaiset ehdottavat,
ensi-ilta on joulukuussa Kajaanissa. Kaltoin kohdellun lapsen tarina, ei
liian synkästi kerrottuna.
· Raija Oranen: Kekkonen (Teos 2011), melkoinen lukupaketti , 596 s.
· Eeva-Kaarinan Aronen : Maria Renforsin totuus (Teos 2005) - sijoittuu
Kainuuseen ja Kainuun historiaan.
· Heikki Lounaja: Peni, ystäväni: erämuistelmia (Otava 1966)- tässä saa
itkeäkin…
· Mikko-Pekka Heikkinen: Terveiset Kutturasta (Johnny Kniga 2012) -
kainuulaissyntyisen kirjailijan toinen teos. Sota pohjoisen ja eteläisen Suomen
välillä on syttynyt.
· Turkka Hautala: Kansalliskirja (Gummerus 2012), humoristista
lyhytproosaa.
· Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä (Like 2001).
Nuoren pojan kasvutarina, sijoittuu Tornionlaaksoon, jossa puhutaan
suomea, ruotsia ja vähän esperantoakin.
· Anja Snellman: Parvekejumalat (Otava 2010) - aiheena kulttuurien
ristiriidat ja naisten asema
· Nikolai Gogol: Kuolleet sielut, ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi
1882 Suomen kirjallisuuden seuran kustantamana. Gogolia ehdotti
Pekka Kuisma Tampereen lukupiiristä huovishenkisille sopivaksi lukemiseksi.
Lisätietoja
Leena Marja Tikkanen
puh. 044-7100432
tai
leenamarja.tikkanen@kajaani.fi
21.8.2012
Jukka Itkonen: Sanamaa – lastenrunoja
Jukka Itkonen: Sanamaa – lastenrunoja. Kuvitus Virpi Penna. Kirjapaja, 2012.
Kirjapaja on julkaissut uuden teoksen Jukka Itkosen riemukkaita runoja. Jukka Itkonen on tunnettu hyväntuulisesta loppusoinnuilla leikittelystä. Kuten nimikin kertoo, teoksessa käsitellään mm. sanojen merkitystä ja kirjoittamista. ”Sanamaassa sattuu aina monenlaista kommellusta”. Muita aiheita ovat tähdet, kuu, avaruus, valaat, sammakot, perhoset, hyvin pienet ja hyvin isot ja voimakkaat eläimet, värit... Selviää myös, miksi sadesää on hyvä.
”Kielisauna” on suomen kielellä leikittelevä loru, joka kuulostaa luettuna rytmikkäältä koneelta. Tällaisia loruja voi lukea sellaisillekin henkilöille, jotka eivät ymmärrä suomen kieltä. Esim. maahanmuuttajalapsia tällaisten runojen kuuleminen miellyttää. Runo voi olla myös tarina, jossa tapahtuu paljon kuten ”Taikinakärpäsen puraisema mies”.
Jukka Itkonen on kirjoittanut lastenrunojen lisäksi myös saturomaaneja, näytelmiä ym. Hänen tekstejään on sävelletty lauluiksi ja hän on tehnyt itsekin musiikkia. Kuvittaja Virpi Penna on graafikko, joka on kuvittanut mm. Mysi Lahtisen, Eppu Nuotion, Maria Vuorion ja Heikki Niskan teoksia. Hän on tehnyt myös pari omaa kuvakirjaa. Sanamaa on teos, jota on mukava lukea. Sen voi lukea monta kertaa, jopa niin monta kertaa, että lyhimmät lorut pieni kuulija oppii muistamaan ulkoa. PA.
Kirjapaja on julkaissut uuden teoksen Jukka Itkosen riemukkaita runoja. Jukka Itkonen on tunnettu hyväntuulisesta loppusoinnuilla leikittelystä. Kuten nimikin kertoo, teoksessa käsitellään mm. sanojen merkitystä ja kirjoittamista. ”Sanamaassa sattuu aina monenlaista kommellusta”. Muita aiheita ovat tähdet, kuu, avaruus, valaat, sammakot, perhoset, hyvin pienet ja hyvin isot ja voimakkaat eläimet, värit... Selviää myös, miksi sadesää on hyvä.
”Kielisauna” on suomen kielellä leikittelevä loru, joka kuulostaa luettuna rytmikkäältä koneelta. Tällaisia loruja voi lukea sellaisillekin henkilöille, jotka eivät ymmärrä suomen kieltä. Esim. maahanmuuttajalapsia tällaisten runojen kuuleminen miellyttää. Runo voi olla myös tarina, jossa tapahtuu paljon kuten ”Taikinakärpäsen puraisema mies”.
Jukka Itkonen on kirjoittanut lastenrunojen lisäksi myös saturomaaneja, näytelmiä ym. Hänen tekstejään on sävelletty lauluiksi ja hän on tehnyt itsekin musiikkia. Kuvittaja Virpi Penna on graafikko, joka on kuvittanut mm. Mysi Lahtisen, Eppu Nuotion, Maria Vuorion ja Heikki Niskan teoksia. Hän on tehnyt myös pari omaa kuvakirjaa. Sanamaa on teos, jota on mukava lukea. Sen voi lukea monta kertaa, jopa niin monta kertaa, että lyhimmät lorut pieni kuulija oppii muistamaan ulkoa. PA.
8.8.2012
JENS THOMAS : Speed of grace, a tribute to AC/DC
JENS THOMAS : Speed of grace, a tribute to AC/DC
p2012 ACT Music
Omaperäinen saksalainen jazzpianisti Jens Thomas on tarttunut rohkeasti haasteelliseen tehtävään ja tehnyt tribuuttilevyn yhdelle aikamme suuryhtyeistä, AC/DC:lle. Suomalainen Verneri Pohjola on levyllä mukana trumpettinsa kanssa antamassa persoonallisille tulkinnoille taustatukea.
Tunnettujen yhtyeiden kappaleita on yleensä aika riskaabelia lähteä uudelleen versioimaan. Niitä ei joko uskalleta muuttaa paljonkaan, jolloin ne ovat vain kalpeita kopioita alkuperäisistä tai sitten ne laitetaan kokonaan uuteen uskoon jolloin niitä ei oikeastaan tunnista entisiksi lainkaan. Thomasin lähestymistapa on ollut jälkimmäinen.
Mies on tehnyt kaikista AC/DC:n kappaleista äärimmäisen pelkistettyjä ja jotenkin hauraan hentoja, melkein kömpelöitä tulkintoja. Laulu on pikemminkin puhetta, soitto hyvin minimalistista ja alkuperäisiä kappaleita ei todellakaan tunnista rytmiltään, ainoastaan lyriikoista.
Henkilökohtaisesti en pidä Speed of grace -levyä erityisen onnistuneena. Alkujaan suoraviivaiset, suorastaan mestarillisen rujot kappaleet on nyt esitetty äärimmilleen riisuttuina, jotenkin pidäteltyinä versioina ja kuulijalle välittyy esityksistä kokoajan vaisun alakuloinen kuva. Ainoastaan Night Prowler kappaleen hengästyttävä esitys poikkeaa levyn muista uneliaista versioista edukseen ja onkin siten levyn toimivin veto.
Thomasin levy jättääkin sen verran hämmentyneen olon, että suosittelen kaikille ennemmin AC/DC:n alkuperäisiin äänityksiin tutustumista. Niissä on sentään menoa ja meininkiä alusta loppuun saakka tähän levyyn verrattuna! (KK)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





