Jorma Korpela : Tohtori Finckelman

Jorma Korpela : Tohtori Finckelman: ihmiskurjan kertomus. (1952)

Kirjassa on kolme osaa Perintö, Tohtori Finckelmanin lihaksituleminen ja Matkaan.

Päähenkilö alkaa kirjoittaa kirjaa elämästään surullisena, hänestä tuntuu kuin ilo olisi kuollut.

Kirjan voi lukea kertomuksena nuorukaisesta, joka menettää vanhempansa ja jää renkinsä Oskarin kanssa hoitamaan kotitilaa. Nuori mies sotkee asiansa, myy tilansa ja lähtee, sattumalta, opiskelemaan lääketiedettä. Hän ylenee mielisairaalaa johtavaksi hermolääkäriksi, joka uskoo, että hulluuskin voidaan parantaa, jos sopiva lääke löytyy. Lopulta hän uupuu, eksyy maailmaan ja itseensä. Kolmannessa osassa Oskari hakee hänet kotiin, jossa hän kuntoutuu ja palaa takaisin lääkärin työhönsä.

Kirja voidaan lukea kuvauksena ihmismielestä. Tohtori Finckelman, joka alkaa elää elämäänsä päähenkilön aivoissa, on Riitu-nimisen naapurin keksintöä. Ystävinään ja mielisairaalassa potilainaan päähenkilö tapaa joukon värikkäitä hahmoja, joita ei kuitenkaan voi auttaa. Hän seurustelee myös kuolleiden tuttaviensa kanssa. Voidaan ajatella, että muut henkilöt ovat olemassa vain päähenkilön mielikuvituksessa.

Kirjassa petetään ja tehdään rikoksia kateudesta, vihasta, ahneudesta ja intohimosta, kuin seitsemän kuolemansyntiä olisi tullut lihaksi. Syyllisyys vaivaa päähenkilöä eikä apua löydy. Hän  tuntee lopulta olevansa suolla, johon hän hukkuu eikä kukaan auta. Hän on kuin Danten Helvetissä tai vankina Paltaniemen kuvakirkon maalauksessa.

Kirjailijan uskonnollinen vakaumus ilmenee teoksen viimeisessä osassa, jossa rakkauden sanoma tuo ilon, se on lääke myös hulluuteen. ”Haudasta asti sitä pitää hakea, omasta rinnasta sen lopulta löytää. Kunpa vain osaisin sitä käyttää”.

Monitasoinen kirja kestää, tai jopa vaatii useamman lukukerran. Kirjaston lukupiirissä Finckelman  herätti vilkkaan keskustelun, joka avasi kirjan teemoja osallistujille. Lukupiirin jälkeen mietteitä kirjasta kirjasi Leena Marja Tikkanen

Lisätietoja kirjailijasta ja kirjasta Kuopion kaupunginkirjaston sivuilta:
http://tuhannettunteet.kuopio.fi/

Silvia Rannamaa: Kadrin päiväkirja

Silvia Rannamaa (1918-2007) oli virolainen kirjailija, jonka teosta Kadri kuvataan edelleen sanoilla ”Viron suosituin tyttökirja”. Tästä teoksesta on vasta tänä vuonna ilmestynyt suomennos, vaikka alkuperäinen teos ilmestyi jo vuonna 1959. Teos kuvaa elämää toisen maailmansodan jälkeisessä Virossa teini-ikäisen tytön kokemana. Kirjan tapahtumat sijoittuvat siis samaan aikakauteen kuin Sofi Oksasen Viron lähihistoriaa kuvaavat teokset.

Kirjan päähenkilö on 13-vuotias Kadri, joka asuu mummonsa kanssa vaatimattomassa kellariasunnossa Neuvosto-Tallinnassa. Kadrin äiti on kuollut ja isä on sotavuosina kadonnut. Mummokaan ei osaa osoittaa Kadrin kaipaamaa hellyyttä ja Kadri tuntee itsensä muiden hylkimäksi ja onnettomaksi. Koulussa hän joutuu kiusatuksi eikä löydä ystäviä. Elämä muuttuu kuitenkin yllättäen, kun Kadri joutuu auto-onnettomuuteen ja pitkäksi aikaan sairaalaan. Sairaalassa hän alkaa kirjoittaa päiväkirjaa elämästään ja kohtaa Elsa Sarapin, tunnetun kirjailijan, josta tulee hänen hyvä ystävänsä ja tukijansa. Elsa-täti rohkaisee Kadria vaikeuksissa ja pikkuhiljaa elämä alkaa näyttää valoisammalta. Kun Kadri pääsee palaamaan kouluunsa ja uuteen luokkaan, saa hän jo ystäviä ja mukavan vierustoverin. Hän pääsee uusien kavereidensa kanssa mukaan erilaisiin harrastuksiin, oppii luistelemaan ja on mukana yhteisissä jutuissa. Ihmetystä tuottaa jostain ilmestynyt outo mieshenkilö, joka yrittää ottaa yhteyttä ja jota mummo näyttää karttavan.

Teoksen lopussa on kääntäjä Anniina Ljokkoin laatimat mielenkiintoiset jälkisanat, jotka kertovat kirjan syntyhistoriasta. Silvia Rannamaalta on vuonna 1963 ilmestynyt toinen Kadrin elämästä kertoma teos Kasuema. Toivottavasti saamme siitäkin suomenkielisen käännöksen. PA    

World’s End

 The World’s End (dvd)

Shaun of the deadin ja Hot Fuzzin voimakolmikko on taas kasassa. Ohjaajana Edgar Wright ja näyttelijäpuolella Simon Pegg ja Nick Frost. World’s End on tekijöiden ns. Cornetto-trilogian kolmas ja luultavimmin viimeinen osa.

Leffa kertoo 90-luvulla Newton Havenin pikkukaupungissa nuoruuttaan eläneen kaveriporukan jälleennäkemisestä. Gary ”The King” King (Pegg) toimii liikkeellepanevana voimana, koska hän haluaa kiertää legendaarisen Kultainen maili -pubikierroksen, joka 90-luvulla jäi pahasti kesken. Nyt neljänkympin tienoilla homma on vietävä Garyn mielestä kunnialla alusta loppuun. Vanhat kaverit Peter (Eddie Marsan), Oliver (Martin Freeman), Steven (Paddy Considine) ja Andy (Frost) on totta kai houkuteltava mukaan kumoamaan tuopponen 12 eri kapakassa.  Osa porukasta lähtee hyvinkin vastentahtoisesti, mutta kuitenkin leikkiin mukaan.

Tietenkään kaikki ei ole kuin ennen, vanhaan hyvään aikaan. Keski-ikä ja vastuu niin työ- kuin perhe-elämässä painaa kaverusten päälle. Menneitä ”loiston aikoja” haikaileva Gary ei tätä tietenkään tunnusta. Pubitkin ovat muuttuneet samankaltaisiksi juottoloiksi ja vanha kunnon bilehile Andykin on muuttunut vettä litkiväksi absolutistiksi. Eikä Newton Haven ole enää samanlainen pikkupaikka kuin ennen. Väki vaikuttaa jotenkin oudolta eikä muutenkaan kaikki oikein täsmää. Eipä tarinasta sen enempää ettei paljasteta liikaa…

The World’s End sisältää tekijäporukalle tyypillistä, näppärää dialogia ja verbaalista ja fyysistä komediaa, joka allekirjoittaneelle on aina kolahtanut. Simon Pegg on elokuvan kantava voima jota muu näyttelijäkaarti tukee mainiosti. Shaund of the Deadin hulvattomuuden tasolle ei päästä, mutta Hot Fuzzin kanssa painitaan aika lailla samalla tasolla.

JO

Noviolet Bulawayo : Me tarvitaan uudet nimet

Noviolet Bulawayo : Me tarvitaan uudet nimet

Suomentaanut Sari Karhulahti, Gummerus 2013
292 s.

Noviolet Bulawayo muutti nuorena Zimbabwesta USA:n Michiganin osavaltioon, kuten kirjan kertoja, Kulta.

Kulta, Chipo, Luojatietää, Kovanaama, Sbho ja Stina asuvat Zimbabwessa, Paratiisi-nimisessä hökkelikylässä. Heidän perheensä ovat paenneet kylään, kun entiset kodit ja koulut on poltettu ja ajettu puskutraktoreilla hajalle. Lapset varastavat guavoja nälkäänsä läheisen Budapestin puutarhoista.

Nimet ovat tärkeitä. Vapaanasyntynyt syntyi Zimbabwen itsenäistymisen jälkeen. On ÄitiRakkaus, Ruumiiden Äiti ja saarnamies Ilmestykset Bitchington Mborro. Hautausmaa on Taivaantie.

Leikit ovat tärkeitä. Leikitään Maaleikkiä ja sotaa. Kirjan nimi viittaa leikkiin, jossa tytöt leikkivät Teho-osastoa. Koska leikki ei ole leikkileikki, pitää olla lääkärien ja hoitajien nimet. Kun vastarintaliikkeessä toiminut Vapaanasyntynyt surmataan, ja lapset esittävät Vapaansyntyneen tarinan, se on totta. Lapsuus on ohi.

Kulta pääsee tätinsä luo Destroyed Michygeniin, Detroitiin. Hän käy koulua ja ansaitsee opiskelurahoja marketissa ja siivoojana muiden paperittomien siirtolaisten kanssa. Hän tuntee syyllisyyttä lähdöstään, ikävöi, mutta sopeutuu. Paluumahdollisuutta ei ole.

Tarina väkivaltaisesta Afrikasta ja siirtolaisten kohtaloista Amerikassa vertautuu moniin pakolaisromaaneihin. Kuten kaikki tärkeät tarinat, tämäkin on kerrottava.

Noviolet Bulawayo tekee sen koskettavasti. Hän tarkkailee, eläytyy, kertoo ironisesti. Kieli on runollista, osuvaa, kuin kuvanauhalta. (lmt)

 

Sinikka ja Tiina Nopola: Simo, Sonia ja ujo mummo

Sinikka ja Tiina Nopola: Simo, Sonia ja ujo mummo. Kuvitus Linda Bondestam. WSOY 2014.

Risto Räppääjä ja Heinähattu ja vilttitossu –kirjojen luojat Sinikka ja Tiina Nopola julkaisivat vuonna 2009 teoksen ”Simo ja Sonia eli kadonnut Kerala”. Teoksessa Keravalla asuva Simo ja hänen isänsä matkustavat Intian Keralaan ja tutustuvat siellä Sonia-tyttöön ja hänen äitiinsä. Vanhemmat rakastuvat toisiinsa, menevät naimisiin ja Sonia muuttaa äitinsä kanssa Suomeen Simon ja hänen isänsä luo.

Nyt viisi vuotta myöhemmin tarina on saanut jatkoa. Teos ”Simo, Sonia ja ujo mummo” kertoo perheen elämästä Suomessa Keravalla. Sonian äiti on matkustanut kahdeksi viikoksi Intiaan hoitaman liikeasioita. Lapset ja Simon isä ovat jääneet selviytymään kolmistaan. Koska Simon isän keittotaitojen tuloksena ruokavalio on melko yksipuolinen ja isän työmatkakin lähestyy, päätyy perhe hakemaan avuksi mummoa lehti-ilmoituksella. Tuloksena on yksi aika erikoinen ja toinen vielä erikoisempi mummotarjokas, joita lapset eivät huoli mummoiksi. Lopulta hätiin saadaan Aulikki Pöntiäinen, joka ei ole koskaan tuntenut ainoatakaan lasta.

Tarina etenee hyvin nopolalaisittain ja mukana vilahtelevat mm. vankilasta karannut Mälikkälän mummo ja poliisikonstaapeli. Erinäisten väärinkäsitysten tuloksena lapset ja mummo saavat aikaan kaikenlaista säpinää ja Aulikki Pöntiäinen osoittautuu lopulta hyvin kehityskelpoiseksi mummoksi. Kirja on helppolukuinen ja oikein sopiva alaluokkalaisille lukijoille. Sitä on myös mukava lukea ääneen pienemmillekin kuulijoille. Lähtökohta on hyvin lasta kunnioittava kuten Nopoloiden muissakin lasten kirjoissa. PA

Libera : Angel voices

Libera : Angel voices

Warner Classics p2006

Libera – tavallinen poikakuoro Lontoosta – näin kuoro esittelee itsensä nettisivuillaan.- Vai onko sittenkään ? Ainakin heidän musiikkinsa on erikoista, epätavallisen kaunista, suorastaan taivaallista kuultavaa.

Kuoron jäsenet ovat 7-16 vuotiaita, etelälontoolaisia , erilaisista taustoista tulevia koulupoikia. Tavallisesta poikakuorosta kuoro eroaa äänellään ja sillä, että se konsertoi eri puolilla maailmaa. Se myös käyttää musiikissaan taustalla rumpuja, syntetisaattoreita ja muita soittimia, mikä tekee kuoron musiikista omanlaistansa. Kappaleet ovat joko johtajansa Robert Prizemanin sävellyksiä tai klassisten kappaleiden sovituksia tai nykymusiikkia. Musiikissa on paljon vaikutteita mm. gregoriaanisesta kirkkolaulusta. Kuoro on tehnyt useita musiikkivideoita ja cd-levyjä. Angel voices-levyllä kuoro esittää Prizemanin sävellysten lisäksi mm. Sibeliuksen Finlandia-hymnin, joka on saanut nimekseen Be still my soul.

Yleissävy levyllä on rauhoittava, meditatiivinen. Sitä voi käyttää rentoutumiseen ja musiikillisen kauneuden kokemiseen. (HH)