Kreetta Onkeli: Ahmattien yö – kekriseikkailu

Kreetta Onkeli: Ahmattien yö – kekriseikkailu. Kuvittanut Jussi Kaakinen. Maahenki. 2013.

Ahmattien yö on talonpoikaiskulttuurisäätiön julkaisema kekriperinteestä kertova lasten ja nuorten seikkailukirja. Kirjassa kaupungissa asuvat mummo ja lastenlapset Tapsa, Kake ja Liisa lähtevät mummon mökille laittamaan paikkoja talvikuntoon. Kulkupelinä on mummon vuosikymmeniä palvellut Volvo Amazon. Joukko matkustaa valojen täyttämästä kaupungista kohti pimenevää maaseutua ja käännyttyään sivutielle he ehtivät nähdä vilauksen oudosta hahmosta auton valokeilassa juuri ennen kuin auto tekee tenän ja sammuu keskelle säkkipimeää suoaukeaa.

On tulossa kekriyö, jolloin kuolleet nousevat haudoistaan ja pahat ja hyvät henget ovat liikkeellä. Outo hahmo on kekripukki, joka on menossa juhlaillalliselle sukukartanoon. Vapaaherra von Lapio on tarjoamassa kekriyön ateriaa sukulaisilleen, jotka kaikki asuvat jo hautausmaalla.

Mummo ja lapset lähtevät yön pimeyteen etsimään apua ja ajautuvat kukin erilaisiin kekriyön perinnemenoihin. Kake ja Liisa löytävät tiensä kylätalolle, jonne kyläläiset ovat kokoontuneet juhlimaan. Tapsa löytää itsensä sukukartanon illallisilta ja pääsee näkemään, mitä seuraa, kun kekripukki jätetään nälkäiseksi. Tässä tarinassa kekripukkia ei polteta, vaan ahneuksissaan se joutuu toisenlaiseen tuliseen tilanteeseen. Aamun valjettua autokin taas käynnistyy ja mummo esittelee lapsille yöllä kohtaamansa uuden ystävän.

Teos on jännittävä sekoitus vanhoja tarinoita ja tämän päivän elämäntyyliä. Se on osa talonpoikaiskulttuurisäätiön Kekristä kansanjuhla –hanketta, jonka tarkoituksena on uusintaa kekriperinnettä. Hankkeen tuloksena on tuotettu sivusto www.kekri.fi , josta löytyy paitsi tietoa vanhasta kekriperinteestä myös ohjeita nykyajan kekrin juhlintaan. PA

Koulun laulutunnilla

Pajamo, Reijo Koulun laulutunnilla : tietoa vanhoista koululauluista
Repale-Kustannus 2013

Koulun laulutunnilla –kirjassa esitellään perinteisiä koululauluja. Ne on jaettu isänmaallisiin lauluihin, juhla-aikain lauluihin, vuodenaikoihin, luontoon ja hengellisiin lauluihin. Lauluesittelyissä kerrotaan niiden tekijöistä ja syntytaustoista sekä alkuperäisistä teksteistä.

Kainuulaisista tekijöistä kirjassa on Ilmari Kiannon Nälkämaan laulu ja Tiu tau tilhi. Kiannon tuotantoon sisältyy runsaasti myös luontoaiheisia runoja, joista kirjassa on runo Ne leimuaa, ne loimuaa eli Revontulten leikki.

Kirja on jatkoa Pajamon aiemmin ilmestyneelle teokselle Lehti puusta variseepi, jossa myös esitellään vanhoja koululauluja. Pajamo mainitsee, että laulamisella ei ole enää koululaitoksessa samaa asemaa kuin ennen, mutta se ei ole vähentänyt koululaulujen arvostusta. Viime vuosina koululauluille on löydetty uutta käyttöä mm. muistisairaiden hoitokeinona. Esim. Miina Sillanpää säätiö on käynnistänyt ”Muistaakseni laulan”-projektin. Se perustuu tutkimukseen, joka osoitti laulamisen parantavan muistamista ja mielialaa sekä tietoisuutta ympäristöstä.

Tämä laulukirja onkin oiva apu vanhemmalle väestölle muistin virkistämiseksi ja vanhojen aikojen muisteluun musiikin keinoin. (HH)

Jörn Donner: Mammutti, tai Jörn Donnerin jälkeenjääneet tekoset

Mammutti, tai Jörn Donnerin jälkeenjääneet tekoset : pahoinvoinnin historiaa Suomessa. Ensimmäinen osa Tekijä: Donner, Jörn, suomentanut: Kari Koski. - Kustantaja: Helsingissä : Otava, 2013, 1084 s., 47 kuvas.

Mammutti sisältää muistelmia, aikaisemmin julkaistuja tekstejä ja lyhyitä päiväkirjamerkintöjä. Minäkertojan lisäksi puheenvuoron saavat J ja Frerdric Kock, kuvitteellinen toimittaja.

Kirja painaa, sitä pitää lukea istuen, etenen hitaasti. Katkelmallisuudesta johtuen tekstiin pitää paneutua, mutta se on palkitsevaa. Donner on työnarkomaani, joka on koko ajan liikkeessä, ihmissuhteesta toiseen, maasta toiseen, ammatista toiseen.

Hän haluaa ärsyttää, mutta muistaa itseensä kohdistuneet arvostelut. Kadehtiikin. Piirtää hienoja henkilökuvia, kertoo tapaamisista ja tapahtumista. Naisia on paljon, mieluiten jossain kauempana.

Jörn kirjoittaa ja kalastaa intohimoisesti jo lapsena. Isä on kuollut, äiti sairastaa ja asuu kaupungissa, yhteyttä pidetään kirjeitse. Nuoren Jörnin ja äidin välinen kirjeenvaihto on kiehtovaa ja koskettavaa luettavaa.

Jörn Donner seuloo papereitaan ja polttaa niitä, kirjoittamista hän ei halua lopettaa. Terveystarkastuksista hän hakee todistetta, että hän jaksaa, jaksaa. Toinen osa? Tulee mieleen Eino Leino
“Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin / jo lapsena leimusin, nuorena paloin, / mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla, / jos vielä on valkeutta sulla!”

Yöpöydälle suosittelen: Olof Lagercrantz: Lukemisen ja kirjoittamisen taidosta. 1986. 91 s. (lmt)

Elina Rouhiainen: Kesytön

Elina Rouhiainen: Kesytön. Susiraja 1. Tammi 2012.

Kesytön on nuorten fantasiaromaani, joka sijoittuu Kainuuseen. Tekijä on nuori helsinkiläinen esikoiskirjailija. Kirjan päähenkilö lukioikäinen Raisa menettää yksinhuoltajaäitinsä liikenneonnettomuudessa.

Raisan lähimmäksi sukulaiseksi osoittautuu äidin synnyinseudulla Kainuun Hukkavaarassa elävä Jaska-eno, jota Raisa ei ole aiemmin tiennyt olevan olemassakaan.

Koska äidin menneisyys kiinnostaa Raisaa, hän muuttaa Jaska-enon luo, aloittaa lukion pienellä kainuulaispaikkakunnalla ja törmää outoihin ilmiöihin. Pikku hiljaa Raisalle paljastuu, että suurin osa kyläläisistä on puoliksi ihmisiä ja puoliksi susia. Raisa saa ystäväkseen Nikon, jonka kanssa hän voi jakaa kokemuksiaan. Hän kohtaa hämmentävän siniset silmät omaavan Mikaelin, jonka katse on vähällä viedä jalat alta. Mikael vain on varattu. Hänen tyttöystävänsä on ihmissusi ja yhteisöllä on odotuksia heidän suhteensa, mutta Mikael ja Raisa löytävät toisensa. Yhteisö ei kuitenkaan katso heidän yhdessäoloaan hyvällä ja Raisa tuntee olonsa uhatuksi. Törmäyksiltä ei vältytä ja Raisa löytää itsestään piirteitä, jotka osoittavat hänenkin omaavan yliluonnollisia kykyjä.
Kirjailija Elina Rouhiainen ilmoittaa erikoisalakseen paranormaalin romantiikan. Fantasiakirjoja nuorille ilmestyy runsaasti, mutta kotimaisena ja Kainuuseen sijoittuvana tämä sarja on tervetullut. Sarja on paitsi romanttinen myös vauhdikas ja jännittävä. Juonen kehittely on sen verran monipuolinen, että jännitystä riittää tuleviinkin sarjan osiin. Rouhiainen suunnittelee tekevänsä susiraja-sarjasta neliosaisen. Sarjan toinen osa Uhanalainen on ilmestynyt kesällä 2013 ja kolmas osa on työn alla. PA

Mohammed, suomalainen

Esa Salminen ja Saeed Warsame: Mohammed, suomalainen. Johnny Kniga 2012. 243 s.

”Valossa oli jotain valheellista. Kuin aurinko olisi huiputtaa maan ihmisiä. Se oli kyllä kirkas ja yritti uskotella paistavansa kuin missä tahansa, mutta lapsikin huomasi, ettei se mitään lämmittänyt.”

Saeed Warsame otti yhteyttä Esa Salmiseen, koska halusi kirjoittaa kirjan pakolaisista eikä oma kielitaito riittänyt. Syntyi koskettava ja mielenkiintoinen kertomus kolmesta somalilaisesta pakolaisesta, joiden kautta heijastuvat monien turvapaikanhakijoiden kokemukset.

Pakolaisten totuus on tarinoiden takana. Jokainen heistä on joutunut ja joutuu elämään toisten ihmisten armoilla ennen kuin mahdollinen turvapaikan saaminen selviää.

Oikean tiedon hankkiminen on vaikeaa viranomaisille ja vielä vaikeampaa pakolaisille, jotka turvautuvat kohtalotovereihinsa. Elämänhallinta uudessa maassa on vaikeaa päätöksen jälkeenkin. Mielessä ovat kotiin jääneet, jotka odottavat tukea Euroopan paratiisiin päässeiltä. Edessä vähäpalkkainen työ ja kieliopinnot.

Turvaa haetaan moskeijasta, jonka opetus on ankarampaa kuin entisessä kotimaassa, aivan kuin uskonnon tulisi pystyttää suojamuuri, vaikka ympärillä on näkymätön muuri ja paljon metsää ja erämaata ilman uskontoakin. Joku saa silti ystävän Suomesta, toinen käpertyy itseensä ja kärsii hiljaa.

Saeed Warsame pakeni sisällissotaa Somaliasta Suomeen vuonna 1990. Hän on tehnyt maahanmuuttajatyötä useissa hankkeissa, valmistunut kasvatustieteiden maisteriksi ja on nyt jatko-opiskelijana Oulun yliopistossa. Esa Salminen on julkaissut aikaisemmin kaksi kirjaa ja työskentelee toimitussihteerinä kehitysjärjestö Kepassa.

Tutustu myös
Hellman, Sonja : Naiset ilman maata : viisitoista kertomusta. Like, 2013.
lmt

Black Star Riders : All hell breaks loose

Black Star Riders : All hell breaks loose
Nuclear Blast p2013

Kesti yllättävän pitkään, ennen kuin entinen Thin Lizzy kitaristi Scott Gorham kumppaneineen ymmärsi päästää irti legendaarisen bändin nimellä ratsastamisesta ja ennen kaikkea rahastamisesta. Uutta materiaalia tai kiertueita ei enää jatkossa tehdä ”Laihan Lissun” nimellä vaan Black Star Ridersina. Ja hyvä niin, sillä eiköhän ainoa oikea Thin Lizzy yhtye mennyt hautaan Phil Lynottin mukana jo vuonna 1986.

Black Star Ridersin debyyttilevy All hell breaks loose rokkaa ihan sujuvasti omilla ansioillaan mutta muistaa kyllä kumartaa ajoittain vahvastikin Lizzyn suuntaan ja varsinkin kappale Bound for glory on kuin suoraan joltain Lizzyn vanhalta levyltä. BS Ridersin levy on tyyliltään toimivaksi havaittua tuplakitaroilla ryyditettyä perusrokkia ja esimerkiksi kappaleet kuten Bloodshot, Valley of stones ja Kissin’ the ground ovat meneviä, monipuolisia vetoja.

Nähtäväksi jatkossa jääkin lähinnä se, haluaako Black Star Riders olla yksi yhteen Thin Lizzyn manttelinperijä ja kuulostaa hyvin paljon samalta kuin legendaarinen esikuvansa vai löytyykö oma, erottuvampi identiteetti ja radikaalimpi ilme lauluihin seuraavilla levyillä? Toimivaa se on toki näinkin, mutta ei kovin omaperäistä. (KK)